Kylmät ilmat

Kyllä Hong Kongin ilmat viilenevät vuodenvaihdetta kohden. En nyt sanoisi että suomalaiselle nykytilanne on vielä ihan talvea, mutta koska asunnoissa on yksinkertaiset seinän kokoiset ikkunat, kyllä viileys tuntuu kotonakin. Olen ihan iloisena laittanut ilmastoinnin lämmitysasentoon.

Tänään oli kylmyysvaroitus. Aamulämpötila oli 10C ja päivällä lämpö kipusi 13C asteeseen. Se on aika romahdus eilisestä jolloin oli vielä 20C ja kuljin farkuissa, puuvillainen villatakki auki, ballerinat jalassa eikä sukkia. Paikalliset pukeutuvat kalenterin mukaan toppatakkeihin, paksuihin fleeceihin, UGGseihin, jopa käsineitä näkee. Toisaalta olen nähnyt paljon yhdistelmiä minihame, paljaat sääret ja korkokengät, huivi kääritty viiteen kertaan kaulan ympärille ja toppatakki. Hong Kongissa on niin lyhyt viileä jakso, että ymmärtääkseni ihmiset vain vaihtelun halusta pukeutuvat kuin eskimot.

Kylmyydet ja sateet johtuvat aina jotenkin monsuunista. En oikein ymmärrä meteorologiaa, monsuuni ei siis aina tarkoita sadetta. Nyt monsuuni on tuonut koko Kiinaan muutamaksi päiväksi kylmän ilman ja kovan tuulen. Tuulen minäkin huomasin eilen illalla kotona televisiota katsoessani. Kuului merkillistä huminaa jota ihmettelin aikani kunnes tajusin sen olevan tilkitsemättömistä ikkunoista tuleva kovan tuulen ääni. Silti kotona oli lämmintä.

Tänään aamulla ymmärsin itsekin että oli oikeasti kylmempää. Laitoin sukat jalkaan ja kääriydyin Pian viime vuonna joululahjaksi antamaan fleece-viittaan joka onkin mainio varuste Hong Kongin talveen. En ollut yhtä arktisesti pukeutunut kuin monet muut - kuten South China Morning Post-lehdestä lainattu yläkuva osoittaa - mutta sopivasti kuitenkin.

Jätämme kylmän Hong Kongin ja lähdemme tänään Suomeen. Vastineeksi tänne tulee Kati ja Jaska ja siihen mennessä kun he saapuvat, on ilmatkin jo palanneet normaaleiksi. Joulupyhiksi luvataan jo aurinkoa ja 20C lämpöä. Se on mitä mainioin kaupunkilomailma.

Nuorten kaupunki

Hong Kong on nuorten paikka. Nuoria ja nuoria aikuisia on joka paikassa. Tosin aasialaiset noin yleensä vanhenevat hitaasti joten voi olla ettei kaikki nuoret olekaan niin nuoria. Onko syynä auringon välttäminen vai hyvä geeniperimä, en tiedä, mutta minun ikäiseni kiinalaiset naiset ovat minua ainakin kymmenen vuotta nuoremman näköisiä. Ei ryppyjä ja hiukset on värjätty mustiksi, huoliteltu kampaus, tyylikkäät vaatteet.

Intiassa asumisen jälkeen Hong Kong on miltei yhtä shokeeraava kuin Chennai oli Manauksen jälkeen. Brasiliassa seksuaalisuus on näkyvissä, naiset eivät peittele muotojaan vaan korostavat niitä, onhan Brasilia esteetisen kirurgian ykkösmaa. Ainakin Amazonin osavaltiossa yksinhuoltajaäiti aviottoman lapsen / lasten kanssa tuntui olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Intia oli niin täydellinen vastakohta ettei sitä osannut kuvitella ja edelleenkin tuntuu vaikealta ajatella kaikkia sääntöjä ja kieltoja mitä siinä maassa on. Naisten ahdistelu ja pahoinpitely, raiskaukset, tyttövauvojen omituiset kätkytkuolemat, miniöiden erikoinen huolimattomuus keittiötöissä kerosiiniliesien kanssa ja siitä johtuvat palovammat ja kuolemat, kaikki tuollainen oli päivälehden lukijan arkipäivää. Meidän oman kotiapulaisemme kaulassa oli tyytymättömän anopin aiheuttama ikävä kämmenen kokoinen paloarpi. Ja tietenkin se että mies ja nainen, tyttö ja poika tai edes aviopari ei julkisesti koskaan kosketa toisiaan eikä kulje käsi kädessä. Ainoastaan miehet keskenään, samoin kuin naiset keskenään ovat avoimesti käsikkäin eikä siinä kyllä keskustella tasa-arvoisesta avioliittolaista koska homoseksuaalisuus on Intiassa edelleen rikos. Mutta kosketuksen kaipuuta se kyllä kuvaa.

Menen minne vain Hong Kongissa, niin näen nuoria pareja käsi kädessä, nojailemassa toisiinsa, istumassa kylki kyljessä ravintolassa tai kahvilassa, suukottelemassa. Hyvin lähellä toisiaan, hyvin tiiviisti yhdessä. Kosketus on toisenlainen kuin mitä näen Suomessa; hellempi tai voisinko sanoa jopa - kunnioittavampi? Uskoakseni Hong Kong on hyvin tasa-arvoinen maa kuten Suomikin. Mutta naiset ovat naisellisempia kuin Suomessa. Pukeutuvat kauniisiin mekkoihin, on pitsiä ja suloisia käsilaukkuja. En usko kauneuden täällä olevan tasa-arvon esteenä. Naiset ovat yhtä kunnianhimoisia kuin miehetkin. Kiinalaiset ovat tottuneet kilpailemaan, pärjäämään ja menestystä halutaan, ilman tiikeriäitien piiskaustakin.

Olin viikonloppuna metrossa joka tuli Hong Kongin Disneyworldistä. Nuoret parit olivat olleet viettämässä sunnuntaipäivää ja olivat paluumatkalla väsyneitä. Edessäni oli opiskelijaikäinen pari. Tyttö nukkui pojan kainalossa, suloisessa mekossaan, uusi pehmolelu sylissä, suu oli hieman auki ja kuola valui kuten sikeästi nukkuvalla usein käy. Hyvin, hyvin hellästi poika pyyhki sormellaan syljen tytön poskelta, hyvin pehmeästi silitti hiukset pois tytön silmiltä ja katsoi tyttöä niin kauniisti että minua itketti. Sellaista näen harvoin Suomessa. Saa olla tyttö, saa olla vaaleanpunaista ja pitsiä ja saa olla rakastettu ja tasa-arvoinen. Saa olla poika ja saa olla rakastettu ja tasa-arvoinen. Kaunista.