Eihän muiden maiden juhlapyhistä mitään voi tietää. En minä niin tiedä omistakaan - miksi helluntaita vietetään? Mikä ihme helatorstai? Pohjalaisilla häjyillä oli helavyöt. Härmäläinen puukko ja helavyö. Härmläinen helatorstai?
Mikko soitti toimistolta kello 9:30 ettei siellä ole ketään. Katsoin kodin ikkunasta alas. Ei ole takseja, muutama bussi, ei yhtään jalankulkijaa. Normaalina arkipäivänä katu on täynnä punaisia takseja ja kaksikerroksisia busseja, jalkakäytävät mustanaan töihin kiiruhtavia ihmisiä. Olisihan tuo pitänyt Mikonkin huomata töihin kävellessään ettei liikennevaloissa ole muita odottamassa valojen vaihtumista kuin hän. Eihän vapaapäivänä mennä töihin.
Kun työpaikka on tuollainen yhden huoneen minitoimisto jossa ei tällä viikolla ole muita kuin Mikko, kun ei ole lapsia koulussa tuomassa rytmiä ja yleistietoa elämään, kun lukee lehtiäkin vähän selaillen ja keskittyy eniten Helsingin Sanomiin, ei oikein tule esille hongkongilaiset vapaapäivät. Yhdeksännen kuukauden yhdeksännen päivän festivaali on minulle ennestään sen verran tuntematon.
Löysin kyllä informaatiota juhlasta joka periytyy aina Han Dynastian ajoista alkaen (BC 202- AD 220). Kuningas Woon sai vinkin tietäjiltä että nyt pitäisi mennä jonnekin korkeuksiin. Niinpä Woon lähti perheineen vuorille ja palatessaan he löysivät kaikki kaupungin asukkaat kuolleina. On siis suositeltavaa lennättää leijaa tai kiivetä kukkuloilla haikkaamassa, tehdä jotain mikä liittyy korkeisiin paikkoihin.
Jos olisimme tienneet että tänään on vapaapäivä, olisimme varmaan lähteneet haikkaamaan. Aurinko paistaa hämmästyttävän siniseltä taivaalta, on epätavallisen kirkas päivä yleensä varsin utuisessa Hong Kongissa.
Joku päivä googlaan sen Helatorstain ja vihdoin tiedän miksi se on juhlapyhä.
Tunsin kyllä itseni tavallistakin hölmömmäksi käveltyäni koko matkan töihin ilman, että huomasin mitään epänormaalia ennen kuin näin, että työpaikkani rakennuksen ovet olivat kiinni. En huomannut, että ei ollut liikennettä, ei tarvinnut väistellä jalkakäytävillä vilistäviä ihmisiä, ei kiertää bussipysäkeillä olevia jonoja. Olisi sen voinut huomata vaikka kuuntelikin podcasteja.
ReplyDeletePidin lyhyen päivän töissä ja sitten käveltiin Peakille. Takaisin tullessa kaupungin asukkaat olivat onneksi yhä hengissä.
Mitä ihmettä! Mä jotenkin luulin että olitte lopettaneet blogin kokonaan kun oli kai joku pieni tauko, enkä sen jälkeen ole saanut ilmoituksia sähköpostiin. No, ainakin nyt on paljon luettavaa, joka ei ole huono juttu. Menittekö edes teidän asunnon korkeimmalle kerrokselle? Tai kävelittekö sentään Peakille? Sehän on niin helppo matka, että arkenakin ehtii ja jaksaa...
ReplyDeleteOn ollut vähän unohduksissa kirjoittamiset. En haluaisi lopettaakaan, muuten ei jää mitään kirjoitettua muistoa siitä että ollaan joskus asuttu Hong Kongissa.
DeleteKyllähän Peakille asti aina kävellään. Se on sopiva matka ja Peakilla on kiva syödä lounas. Kävelen yksin ehkä kerran viikossa, nyt on kyllä ollut taukoa. Tulen kyllä usein bussilla alas.
Matka alas oli ainakin mulle paljon rankempi kuin ylös. Ei tee polville hyvää.
ReplyDelete