Kampaajaa odotellessa

Hirveää stressiä koko elämä. Istun kello puoli kymmenen Centralin rinteiden kapeilla kaduilla yhdessä ravintolassa kahvilla ja odotan että kampaajani Sozo Hair Design avaa ovensa. Aikani on kello 10 ja juon nykyään aivan liikaa kahvia näistä harhailuista ja odottamisista johtuen. Kahvi on kyllä hyvää mutta vedän päivittäin myös vatsalääkettä etten saisi esofagiitteja tai duodenaaliulkuksia liiasta kahvin juonnista.

Olen aina ollut hairdresser-hopper ja vaihtanut kampaajaa ajatellen löytäväni viimein sen joka tekee minulle Jennifer Anistonin hiukset tai mikä nyt on ollut milloinkin muotia. Nyt toivon enää että valkoinen väri hiustyvestä peittyy ja harventuvat hapset eivät hapsota.

Uuden kampaajan kokeilu on elämässäni ollut jatkuvaa arpapeliä ja olen aina hävinnyt. Näin sanoo Mikko ja valokuvia katsoessa olen itse asiassa sama mieltä. Vaatimaton seikkailunhaluni on ilmeisesti aina kulminoitunut umpimähkäisiin kampaajalle syöksyihin ja teen sen nytkin.

Väri ja leikkaus. Uusi minä astuu kaduille kolmen tunnin kuluttua.

Kodinrakennusta

Se oli vuosi 1998 kun koko viisihenkinen perhe nukuttiin ensimmäiset yöt Amerikassa lattialla patjojen päällä. Vain vaatteet mukana. Tai Mikko oli ostanut ne patjat lattialle, lakanat ja muutaman pyyhkeen niin päästiin suihkuun ennen täydennysostoksia. Nyt ollaan melkein samassa jamassa.

Tosin nykykoti on kymmenesosa Amerikantalosta ja meitä on täällä vain kaksi. Vain vaatteet on mukana, muuttokuormaa ei ole tulossa. Saimme eilen avaimet vuokra-asuntoon, varsinainen vuokra alkaa marraskuun alusta. Harmi kyllä asuntoa ei ole vielä siivottu joten pölyiseen asuntoon en halua levitellä kamojani.

Asiaxpat.comin Classifieds-sivusto on hyvä käytettyjen mööpeleiden myyntipaikka. Osa kamoista annetaan ilmaiseksi mutta kuljetus on järjestettävä itse. Se on vähän hankalaa kun en tunne ketään jolta kysyä neuvoa. Nettiä on selattu ja googlattu tuntitolkulla. Ostin jostain Kiinan rajalta saakka jättisoffan jonka myyntivaltti oli että myyjä järjesti kuljetuksen. Myyntipalstalla olevan kuvan ja myyjän vakuutuksen perusteella soffa on oikein mukava ja erinomaisessa kunnossa. Se tuotiin tänään muuten tyhjään huoneistoon mutten viitsinyt ennen siivousta avata sitä suojakääreistään niin en tiedä millainen se oikein on. Maksoi 300 euroa. Koska se on suuri, kolme metriä pitkä (tai onko se sohvan leveys), niin olohuoneeseen ei sitten juuri muuta tarvita.

Löysin myös pienen 90 x 90 cm Ikean pöydän johon kuului kivan näköiset Ikean tuolit ja kylkiäisenä tuli jonkinlainen apupöytä tai TV-taso tai joku. Kaikki taattua Ikeaa. 180 euroa. Jotakuinkin kolmasosa Ikean normaalihinnasta. Kyllä tässä miettii onko näitä järkeä ostaa käytettynä, onhan tässä hirveästi vaivaa. Hintaneuvottelut, kuljetuksesta sopimiset, kuljettajan etsiminen. Nämä tulevat torstaina. Sama kuski tuo toisesta paikasta hieman pelottavan tuntuisen vierassängyn (200 euroa) joka on hongkongilaista Queen-kokoa 150 x 200. Pelottava koska se on osin mustaa nahkaa joka tuntuu kevytmieliseltä. Ehkä punainen nahka olisi vielä provokatiivisempaa. No, ei siinä paljon tulla nukkumaan. Sängyssä on tilavat säilytyslaatikot jotka vaikuttivat ostopäätökseeni ja se että sänkyä ei ole käytetty (kuulema) paljon joten patjan pitäisi olla siisti. Toisaalta, nukkuuhan sitä hotellissakin patjoilla joissa on nukkunut varmaan satoja ihmisiä. Torstaita odotan kauhulla - mitähän olen ostanut kotimme kaunistukseksi. On jännittävää tuleeko kuljetukset meille koskaan ja kasaako tyyppi mööpelit kokonaisiksi huonekaluiksi kuten tilasin.

Kommunikointi osto- ja myyntitapahtumissa on WhatsAppilla jota en aiemmin ollutkaan käyttänyt. En ymmärrä mikä sen ja tekstarin ero on, mutta ehkä se ei ole oleellista. Yhteys pelaa.

Ikeasta tilasin King Size-sängyn. Olemme Mikon kanssa niin pitkiä ja isoja ettemme tosiaan mahdu sovussa 150cm kapeaan sänkyyn. Sänky tulee täyttämään suunnilleen koko makuuhuoneen mutta ei siellä muuta tarvitse ollakaan. Uuteen sänkyyn upotin 850 euroa. Tai mahtuu sinne kapea Ikean kaappi jonka myös tilasin. Kaksi Ikean vaatekaappia tuli maksamaan tuhannen euron verran.

Ikean palvelu on loistavaa mutta suuren suosion vuoksi kuljetukset ja asennukset menevät 2 viikon päähän. Siksi tuo vierassänky oli niin kiireinen hankinta koska meidän pitäisi nukkua uudessa kämpässä jo 31.10 ja King-sänky tuodaan vasta 10.11. Ikean kuljetus ja asennus maksaa muutaman kympin euroissa joten kuka hullu rupeaisi itse repimään hiuksiaan sen palapelin kanssa mitä Ikea tuottaa. Olen oman osani Ikeaa elämäni aikana jo koonnut. Amerikassa lasten huoneet oli pelkkää Ikeaa ja jatkoin kokoamista Montralissa kun Pia meni sinne opiskelemaan. Minulla on se käsitys että Pia tutustui leppoisasti opiskeluelämään ja minä kiroilin kesähelteessä kaapin, lipaston ja sängyn kimpussa. Voi olla että muistan väärin. Montreal oli silti ihana kaupunki ja kaipaan niitä aikoja kun kävin Piaa katsomassa.

Eli asuntomme on vielä tyhjä sitä paketoitua soffaa lukuunottamatta mutta täydennystä on tulossa. Keittiövarustelukin on aloitettu: Ikeasta on 4 haarukkaa, veistä, ruokalusikkaa ja teelusikkaa, kaksi lautasta ja neljä murokulhoa, kadunvarsikaupasta kahdella eurolla 6 tukevaa juomalasia, jotka on feikki-Ikeaa. Mikko puhui jotain shampanjalaseista, mutta en muista koska olisimme kotona juhlistaneet kaksistaan mitään kuohuviinillä. Satsaan mieluummin hienoihin kahvi / teemukeihin.

Ostoslistaa kun alkaa miettiä, sehän on loputon. Pölynimuri, silitysrauta, kattila, paistinpannu, tiskiharja, pesuaineet, ... voi luoja. Koska tässä pääsee lekottelemaan ja nauttimaan Hongkongin kulttuurielämästä!

Parasta olisi tietenkin ottaa ero, mennä uudestaan naimisiin, järjestää häät ja pyytää kaikki tuollainen kama häälahjaksi, ihan kuten saimme vuonna -81 kaiken tarpeellisen kodinperustamiseen.

Uusi koti!

Mahtavaa ... meidän tarjous hyväksyttiin! Ja juuri se asunto jonka halusimme vielä enemmän kuin sitä toista. Se toinen, CentrePoint, on suunnilleen Sohossa ja paljon uudempi talo, mutta Starcrest on juuri sillä kadunpätkällä joka on meidän mielestä Hongkongin kaikkein parhaimmalla paikalla. CentrePointin asunnon vuokraisäntä ei suostunut laskemaan vuokraa tarpeeksi alas, joten menetti hyvät vuokralaiset. Siis voiko kukaan toivoa parempia vuokralaisia kuin tällainen levollinen, flegmaattinen, ikääntyneempi pariskunta joka ei ryyppää, ei räyhää, ei bailaa eikä mellasta. Ei itkeviä vauvoja eikä legoja heitteleviä pikkutenavia. Lapsenlapsi vierailee Hongkongissa niin harvoin että joskus käydessään lienee silkka ilo ja siunaus koko talolle.

Starcrest on vähän kuin hotelli jossa onkin vuokra-asuntoja. Talossa on asukkaiden käytössä ainakin uima-allas, puisto, lukutila, golf-simulaattori, kuntosali. Parasta on kuitenkin sijainti. Kun menee vastapäisen virastotalon aulasta sisään ja rullaportaat alas, pääsee katettua kävelysiltaa ja muutaman toimistotalon läpi kulkien noin kilometrin päässä sijaitsevalle Mikon työpaikalle. Jos ei halua kulkea hongkongilaiseen tapaan ostoskeskuksien ja toimistorakennusten sisätiloissa, voi kävellä myös vilkasliikenteistä Queen's Streetiä suoraan Mikon töihin. Metrolle on vielä lyhyempi matka.

Talon kulmalta lähtee myös kävelytie ylös. Täytyy muistaa että Hongkongissa ei juurikaan ole tasaista maata. Saarihan on pelkkää kukkulaa. Lähes kaikki talot on rakennettu jotenkin rinteeseen. Tämä tietenkin tarkoittaa myös sitä että useimmiten kävellään joko ylä- tai alamäkeä. No, joskus pääsee tasamaallekin mutta silloinkin katu on minun mittapuun mukaan kuja. Koko Soho on tällaista kapeata katua - kiivetään rappuja ylös tai alas jollei osu juuri sen ainoan ja siksi kuuluisan liukuportaikon kohdalle, ja sitten poikittain kulkee pengerrettyjä hyvin kapeita katuja jotka on täynnä ihmisiä, kauppoja ja ravintoloita. Me ollaan nyt hieman alempana joten meille metrolta tullessa ei tarvitse läähättää, mutta kun sitten tulevaisuudessa alan juosta aamulenkkejäni - lopulta huippukuntoisena ilmeisesti Peakille asti - juoksen siis ketterästi alppiteiden kaltaisia serpentiinipolkuja ylös ja takaisin alas.

Aurorankadulla olen juossut puolentoista vuoden aikana jo kolme kertaa Töölönlahden ympäri. Töölönlahden juoksulenkki on 2,200 metriä pitkä ja sen juoksemiseen kuluu minulta 15 minuuttia. En ole aivan varma kuinka pian olen siinä kunnossa että kipaisen 560 metrin korkeuteen Peakille.

Lisäksi se 100 metrin tienpätkämme on ällistyttävän rauhallinen. Se on kuin yksinäinen lähiö keskikaupungilla. Kun laskeudumme omalta tieltämme yhden korttelin verran, olemme ihmisvilinässä kymmenien ravintoloiden ja kauppojen keskellä.
Puolivälissä Mikon työmatkaa on suuri ostoskeskus josta voin ostaa kaikki Guccit, Louis Vuittonit ja Manolo Blahnikit joita en kuitenkaan tule ikinä ostamaan. On siellä myös Zara. Mutta siellä on ruokakauppa, sellainen Stockan Herkku potenssiin Hongkong, josta saan kaikkea mitä tarvitsen. Kävin sitä jo katsomassa. Hinnat oli Stockan Herkku potenssiin Hongkong, mutta maidon ja WC-paperin voi ostaa halvemmasta marketista joka sekin on riittävän lähellä. Ostarissa on myös leffateatteri joten ehkä käyn jatkossa ainakin yhtä usein katsomassa leffoja kuin olen käynyt Aurorankadulta Tennispalatsissa... puolentoista vuoden aikana neljä elokuvaa.

Kun nyt olen hehkuttanut tulevan kotimme sijaintia näin paljon, voin paljastaa että siinä on 62 neliötä, kaksi makuuhuonetta, kylppäri, keittiö ja olohuone. Se ei ole ollenkaan pieni ollakseen kolmio Hongkongissa, ennemmin päinvastoin.

Saamme avaimet kuun lopussa joten meidän ei tarvitse jatkaa toista kuukautta väliaikaista asumista Kennedy Townissa. Sitten vain huonekalujen hankintaan! Ilmeisesti ekspattien vaihtuvuus Hongkongissa on niin suurta, että vähän käytettyjä huonekaluja näyttää olevan tarjolla pilvin pimein. Ja myynti-ilmoituksia lukiessa näki heti miten kaikki ekspattikodit on sisustettu. Ikealla tietysti.

Asunnonetsintästressiä

Tää on ihan kamalaa. Ajattelin että olen joustava ja minulle kelpaa asunto kuin asunto mutta ei se niin mennytkään. Pystyttiin ensin rajaamaan asunto Hongkong Islandille ja keskustan tuntumaan. Asumme Helsingissäkin ihan keskustassa, miksi täällä menisi sivummaksi. Asunnot on joka tapauksessa ahtaita, mutta sijainti on tärkeämpi kuin tila. Niinhän teimme Helsingissäkin. Neliöt puolittui kun muutti Espoosta Töölöön, asuntojen hinnat oli samat.

Asumme nyt väliaikaisesti Serviced apartment-huoneistohotellissa Kennedy Townissa Hongkongin keskustasta länteen. Meillä on loistava, aivan avoin merinäköala Kowloonin suuntaan. Aivan upea! Muuten asunto on pieni n. 40m2 kaksio. Kennedy Townin vika on ettei sinne vielä mene metro. Metro on periaatteessa valmis, mutta kolmesta asemasta yhden uloskäyntien kanssa on ongelmia. Pohditaan onko reilua avata metro siten ettei yhdellä asemista metro pysähtyisi lainkaan, vai pitäisikö odottaa että kaikki saavat metroyhteyden samaan aikaan. Eli metro tulee Kennedy Towniin joulukuussa 2014 tai viimeistään kesäkuussa 2015. Nyt Kennedy Townista ajaa bussilla 10-20 minuuttia keskustaan mikä ei ole lainkaan paha aika ottaen huomioon ruuhkat ja tiheät pysäkkivälit.

Olen katsonut asuntoja välittäjän kanssa, pitänyt jostain, jostain en ole pitänyt. Kaikissa on jotain vikaa, useimmiten hinta on liian korkea ja jos hinta on sopiva, niin sijainti on väärä. Jotenkin universaali ongelma. Olisi kiva olla toinen makuuhuone vierasvarana, mutta kakkosmakuuhuone on noin 5m2 koppi jonne joko mahtuu sänky tai ei. Vaatekaappeja asunnoissa ei ole lainkaan joten ne on hankittava. Tietysti Ikeasta, niinkuin syntyperäiset hongkongilaisetkin tekevät. Heja Sverige joka pelasti maailman kalustamishuolista! Olen joka ilta yömyöhään selannut kotona nettiä, etsinyt asuntoja ja öisin nähnyt unia asunnoista. Päivällä olen kiertänyt paikkoja, istunut eri kahviloissa eri paikoissa, yrittänyt imeä itseeni alueiden tunnelmia ja miettinyt haluanko asua siellä. Olen hylännyt välittäjän kanssa kierrettyjä paikkoja. Olen niin sekaisin ja ahdistunut asunnoista kuin kukaan ikinä voi olla.

Tänään katsottiin yksi asunto Sohosta, toinen Wanchaista. Molemmat oli hyviä. Tingataan pyydetystä vuokrasta ja katsotaan miten käy. Hyväksyykö vuokraisäntä tarjouksemme? Pyydettyä vuokraa emme voi maksaa. En itsekään tiedä kumpi alue olisi mukavampi eli nyt tilanne on meidän kannalta tosi kiva. Kyllä tämä tästä alkaa sujua.

Stressi helpottui heti kun joku päätös oli tehty. Nyt vain odotetaan.

Sen kunniaksi kävimme syömässä loistoaterian Sohossa Staunton Streetillä marokkolaisessa Michelin-mainitussa ravintolassa Les Souk'issa. Sohon kapeat kadut pullisteli ihmisiä, ravintolat oli täynnä perjantai-iltaa viettäviä nuoria aikuisia ja hieman vanhempiakin. Iloinen vilkas tunnelma. Kävelimme alas Queen's Streetille, hyppäsimme bussiin ja olimme kohta kotona Kennedy Townissa. Ilta on lämmin, pitkät housut oli aika tukalat. Pimeä ilta, lukuisat kaupungin valot, tumma meri jossa veneet liikkuvat. On monia paikkoja missä on kiva asua, mutta yksi parhaimmista on Hongkong.

Koiranulkoiluttajabonus

 

Löysin ohjeet miten toimia Hongkongissa koiraa ulkoiluttaessa.

Mitä saat tehdä ja mitä et saa tehdä koiraa ulkoiluttaessasi:

- Ison koiran (yli 20kg) on oltava aina kiinni

- Tuo koira koirakäymälän lähelle tarpeilleen (en oikein tiedä mikä se on, ehkä koirapuisto vaikken ole sellaista huomannut). Pidä mukanasi tarpeeksi puhdasta vettä huuhtoaksesi pissan.

- Ota mukaasi sanomalehteä tai muovipusseja johon voit kerätä koiran kakat. Laita jätökset Koiranjätösroskikseen tai muoviseen roskakoriin.

- Pidä koira aina näkyvissäsi äläkä anna sen häiritä muita

Huomio: Jos omistaja ei kerää koiran jätöksiä, kiinteä sakko on 1500 HKD (150 euroa)

Jos koiranomistaja ei  pysty hallitsemaan koiraansa julkisella paikalla, kiinteä sakko on 10,000 HKD (1000 euroa)

Suurta koiraa (yli 20kg) on julkisilla paikoilla pidettävä koko ajan korkeintaan 2 metriä pitkässä remmissä kiinni. Jos tätä ei noudata, sakko voi olla 25,000 HKD (2500 euroa) tai 3 kuukautta vankeutta.

Kun tilaa on vähän, pitkät flexit ja sinne tänne säntäilevät koirat ovat mahdoton yhdistelmä. Vapaana juoksevia pikkukoiria en ole nähnyt. Nuuhkivan beaglen ulkoilutus olisi varmasti onnistunut 2 metrin remmin kanssa mutta en usko että Josie olisi ollut onnellinen.

Kiva kävely huipulle

Kävelin eilen Sheung Wan ja Soho-alueella katsomassa voisiko siellä asua. Voisi hyvinkin.
Jatkoin vaeltelua ja olin lopulta Victoria Peak'illä tai yksinkertaisesti The Peak. Se on saaren korkein kukkula, 552 metriä merenpinnasta. Kennedy Town-bussini pysäkki oli aivan rannassa joten kipusin kaikenkaikkiaan varsin korkealle.
Peak on Hongkongin suosituin nähtävyys, mutta se ei tee siitä halveksittavaa paikallisille. Sieltä on mahtavat näkymät, huipulla ilma on raikasta, siellä on rauhallisia kävelyreittejä ja paljon luontoa. Olen joka kerran Hongkongissa käydessäni kivunnut Peakille, mutta en ole koskaan aiemmin ollut siellä auringonlaskun aikaan. Kannattaa olla juuri siihen aikaan!
Peak oli mukavan ilmaston ja näkymien vuoksi rikkaiden brittien suosima paikka jo 1860-luvulla jolloin sinne mentiin kantotuoleilla. Kantotuolit olivat yleisiä kuljetustapoja joka puolella maailmaa tuohon aikaan. Hikoiltuani itseni märäksi kivutessani subtrooppisessa metsässä asfaltoitua tietä ja kävelypolkuja ajattelin miten maailma ja ajattelutapa onkaan muuttunut. Istuminen jonkinlaisessa kopissa tai tuolissa ihmisten kantamana tasaisellakin maalla tuntuisi todella kiusalliselta. Mieluummin hikoilen ja kiipeän itse vaikka minihameessa ja käsilaukku olalla kuten nyt. Enhän ollut suunnitellut mitään urheilusuoritusta.
Peak Tram rakennettiin 1888, pian saatiin myös tie ja sen jälkeen rinteille ja huipulle rakentaminen alkoi helpottua. Huipulle pääsee nyt bussilla, taksilla ja yksityisautoilla. Ja sillä rinnejunalla ja tietenkin kävellen. Mutta edelleen huipulla on tilaa.

 Tuolla jotakuinkin keskellä kaikkia rakennuksia on Mikon toimistorakennus.

 Kävelyreitti huipulta alaspäin - näkymä etelään. Pieni järvi on varavesiallas. Makeaa vettä oli alunperin todella vähän Hongkongissa. Jo ensimmäisten lavantautiepidemioiden yhteydessä rakennettiin vedenkeräysaltaat ja vedenpuhdistamot. Nyt kraanavettä voi juoda vaikka se ei maistu kovin hyvälle. Teen ja kahvin siitä keittää mainiosti joten elämä on helpompaa kuin Intiassa jossa vain tiskasimme ja pesimme pyykit kraanavedellä. Tosin siellä astioitakin joskus huuhdottiin pullovedellä jos niitä ei heti kuivattu. Hedelmät pestiin pullovedellä, pullovedessä keitettiin spaghetti ja kaikki muu mikä syötiin. Kylpyhuoneessa oli aina vesikannu hampaidenpesua varten. Suihkussa ei takuulla avannut suutaan, ainakin meillä Chennaissa vesi usein myös vähän haisi.

 Olipa todella rauhallista kävelyä. Hassua että tässä silti kulki muutama auto ja vieläpä molempiin suuntiin. Ohitus oli millintarkkaa hivuttautumista.

 Rinteet ovat oikeasti jyrkät. En mielelläni lähtisi kiipeilemään tuonne. Onneksi se ei ole sallittu.

 Rinteet on suojattu jollain kivennäköisellä kuorrutuksella. En tiedä mitä se on. Pengerryksiä on paljon. Muutenhan koko kukkula rapisisi kai mereen.

Aurinko laskee iltakuuden jälkeen hyvin nopeasti. Pimeys ei kuitenkaan tule liki yhtäkkisesti kuten Manauksessa tai Chennaissa vaan kaunis sininen hetki kestää sen verran että sitä ehtii ihailla.

Ongelmia

Olen yrittänyt saada kommentit näkyviin kuten aikaisemmissakin blogeissa on ollut tuossa sivussa "Viimeisimmät kommentit". En vain saa esille. Muutin jo blogin ulkoasuakin etsiessäni miten saisin kommentit esiin. On ihan tyhmää jos niitä ei ole esillä heti etusivulla.

Ei kai tässä ole pakko jatkaa entistä Tamil Nadua Hongkongista kirjoittaessa!!

Kaikki on nyt vähän vaikeata. Ei vain blogi. En ollenkaan tiedä missä pitäisi asua ja kaikki asunnot näyttävät sekä sijainniltaan että kooltaan ihan mahdottomilta kun niitä katsoo netistä. Miten muka saa 52 m2:iin mahtumaan olohuoneen, kaksi makuuhuonetta, kylppärin ja keittiön? Miten siinä mahtuu aikuinen asumaan? Meidän ensimmäinen oma koti Olarissa oli 52 m2 ja siinä oli yksi makuuhuone, olohuone ja keittiö. Eikä se ollut suuri.

Sekaisin suunnista

Mikko lähti Shenzheniin viikoksi, Gillbergit takaisin Suomeen ja nyt yritän orientoitua Hongkongiin yksin. Se on pakko tehdä yksin koska suuntavaistoni on huono. Jos olen jonkun muun matkassa, vain seuraan, enkä tiedä missä olemme. Eksyn aina, mutta toistaiseksi olen aina löytänyt perille. Nytkin kirjoitan tätä väliaikaisessa  kodissamme Hongkongin saaren Kennedy Townissa. Sitä ei alla olevaan yleiskarttaa ole merkitty, mutta on kartan alaosan tietämillä Hongkong Islandin Victoria Peakin yläpuolella saaren pohjoisrannassa.

Hongkong on alunperin vain saari josta 1840 tuli briteille tärkeä satama (Victoria) ja levähdyspaikka kun matkattiin ostamaan ylellisyystuotetta eli teetä Kiinasta. Teetä yritettiin alunperin maksaa Englannista tuodulla puuvillalla ja tekstiilillä, mutta Kiinasta löytyi parempaakin materiaalia paremmin käsintehtyihin vaatteisiin. Sen sijaan Intiasta ruettiin tuottamaan ooppiumia jolla tee maksettiin. Ooppiumi voi olla mukava huume jolla saa hetkeksi hauskan olon (en ole kokeillut), mutta sillä on ikäviä sivuvaikutuksia joita kiinalaiset eivät katsoneet hyvällä. Joten 1800-luvun loppupuolella tuli ooppiumisotia. Britit voittivat ja saivat neuvoteltua itselleen 99 vuoden vuokramaiksi Hongkongin saaren lisäksi myös pohjoisessa olevat alueet: Kowloon, muut lähisaaret kuten Lantau ja New Territories joka on aivan manner-Kiinan rajalla, Shenzhenin rajalla. Mikon tehtaat ovat siellä.

Kun britit luovuttivat Hongkongin Kiinalle 1997, siinä meni myös Kowloon, saaret ja New Territories. Nykyisin kaikki tämä käsitetään laajasti Hongkongiksi, vaikka samat paikannimet ovat edelleen jokapäiväisessä käytössä, vähän kuten "asun Lahdessa (Lantaussa), entäs sinä?", "ai, minä taas Helsingissä Punavuoressa (Hongkongissa Sohossa)".

Hongkongin saarella, jossa nyt asumme, on noin 1.5 miljoonaa asukasta, Kowloonissa reilut 2 miljoonaa, yhteensä koko Hongkongissa yli 7 miljoonaa. Hongkong on maantieteellisesti surkean pieni, 1,100 neliökilometriä. Se on jotakuinkin New York Cityn kokoinen jossa asuu hieman enemmän ihmisiä, noin 8.5 miljoonaa. Tai Fär-saarten kokoinen. En tiedä kumpi antaa paremman mielikuvan koosta, New Yorkin kaupungin kun mieltää vain Manhattaniin ja Fär-saarilla en ole koskaan ollut. Singapore on 600 neliökilometriä kooltaan eli melkein puolet pienempi. Koska maasto on kukkulaista ja korkeita vaikeasti rakennettavia saaria on paljon, Hongkongissa asutaan todella ahtaasti. Olen aina harmitellut kuinka Suomessa asutaan surkean pienissä asunnoissa, mutta Suomen pienimmätkin asunnot ovat hongkongilaiseen standardiin nähden valtavia.

Koska Mikon toimisto on Hongkongin saarella liikekeskustassa, meidän olisi järkevää asua metroradan varrella Hongkongin saarella tai Kowloonissa heti sen eteläisellä rannalla josta kulkee metro meren ali Hongkongin keskustaan. Kowloon-Hongkong Island -väliä kulkee myös mukava lautta, vähän kuin Turussa Föri, mutta luultavasti suora metrolinja Kowloonista työpaikalle voittaisi kivan lauttamatkan.

Sen lisäksi Mikko matkaa usein manner-Kiinaan Shenzheniin tehtaalle. Lauttamatka sinne vie tunnin. Saman verran kuluu myös automatkaan pohjoiseen rajan yli, mutta meillä ei ole autoa eikä sellaista tällaiseen tungokseen kannata hankkiakaan. Julkinen liikenne toimii hyvin, on erittäin edullinen ja koko alueen kattava. Toki metrot ja bussit ovat tupaten täynnä, metroasemilla joutuu kävelemään varmaan kilometrin ennenkuin pääsee ulos, mutta kävely tekee hyvää. Täällä ei voi välttää hyötykävelyä. Ei todellakaan tarvitse sen vuoksi nousta edellisellä pysäkillä pois jotta saisi hieman liikuntaa! Takseja on paljon eivätkä nekään ole kalliita.

Jotenkin minun on vaikea ymmärtää että manner-Kiina on meistä pohjoiseen. Minusta sen pitäisi olla idässä. Kiinahan on kaukana idässä. Eilen kuljin Kowloonissa ja harhauduin moneen kertaan. Kännykässäni on kartta, mutta kännykkä tilttasi täysin eikä näyttänyt selkeätä karttaa. Oli minulla iPad mukana myös mutta sen kartta ei ollut yhtään sellainen jossa kartassa oleva pallo (eli minä) liikkuu sitä mukaa kuin minä liikun näyttäen menenkö oikeaan vai väärään. Olen ollut aika tyytymätön iPadiin muutenkin. Se on ensimmäinen ja viimeinen Apple-tuote jonka hankin.

En ole lainkaan sinut Hongkongissa suunnistamisen suhteen. Toisaalta en ikinä oppinut Intiassa Chennaissa liikkumista ja jopa Manauksessa Amazonilla yllätyin aina kun löysin jonnekin perille. Muistan kun Philadelphiassa lähdin ensimmäisinä viikkoina yksin King of Prussia Mall'iin saadakseni olla yksin ilman perhettä ja tulin kärttyisänä takaisin kotiin kahden tunnin kuluttua ajettuani koko ajan etsien ostoskeskusta. Löysin kuitenkin kotiin mikä on aina tärkeää.

Siistiä

En nyt analysoi kaikenkattavasti Intian, Suomen, Brasilian ja Hongkongin eroavaisuuksia siisteyden, siivottomuuden, yleisen hygienian tai infektioriskin suhteen. Ei siis tarvitse lukiojoidenkaan skarpata.

Eihän Hongkong mikään steriili Singapore ole. Vaikka Singaporessa on aina kuumaa ja kosteaa, siellä rakennukset ilmeisesti jynssätään puhtaiksi säntillisin määräajoin. Hongkongissa kuumuutta ja kosteutta on vain kaksi kolmasosaa vuodesta. Nähdäkseni jynssäyksiä ei ainakaan varsin usein tehdä. Suuri osa korkeista taloista on suhteellisen vanhoja eikä niin hienoja - olisiko 60-luvulta - ja sitä uudemmat ja hienommatkin ovat usein pinttyneen likaisen näköisiä, seinissä samaa tuttua vihreätä homemaista kasvustoa kuin oli Manauksessa ja Chennaissa. Manauksessa huomasimme että kaakelilla päällystetyt talot pysyivät kauniina, samoin lasin tyyppisestä aineesta tehdyt kiiltävät rakennukset näyttävät hienoilta. Sama täällä. Tiili, rappaukset, maali, puu ja muut tavalliset materiaalit rumistuvat nopeasti.

Mutta ei se nyt ole kiinnostavaa. Hongkongin rakennuskanta noin yleisesti ei saa moniakaan huokailemaan ihastuksesta vaikka voin olla väärässä. Tällä hetkellä keskityn ihailemaan jalkakäytävien puhtautta. Intiassahan en harrastanut kävelyä ollenkaan koska jalkakäytävät oli täynnä ihmisiä jotka asuivat siinä ja siten käyttivät jalkakäytävää myös käymälänä. Sen lisäksi oli laumoittain kulkukoiria, lehmiä, vuohia, vesipuhveleita ja niin edelleen. Ei nekään missään toiletissa käyneet. Lisäksi jalkakäytävälle kasattiin roskia ja jätteitä roskankerääjien tongittavaksi. Roskankerääjät hoitivat kukin omalta osaltaan kierrätyksen: pahvit, sanomalehdet, syötäväksi kelpaava, myytäväksi kelpaavat vaatteet jne. Ulosteista tosin ei kerätty kuin lehmän läjät jota kuivattuna poltetaan uuneissa ja siten hyödynnetään ruoanvalmistuksessa ja lämmityksessä.

Se oli siis Chennai.

Hongkongissa kävellään paljon, ihan kilometritolkulla. Hongkongissa läjiä ei ole ollenkaan. Tosin ajoittain on kuulema selkkauksia mannerkiinalaisten ja hongkongilaisten välillä - mannerkiinalaiset kun tyynesti riisuvat pikkulapsilta housut ja kyykyttävät jalkakäytävälle kakalle jota hongkongilaiset länsimaiseen tapaan pitävät pöyristyttävänä moukkamaisuutena.

Hongkongissa en ole nähnyt yhtään kulkukoiraa. Enkä minkään sortin läjiä tai jätöksiä. Kakkapussi on käytössä kuten Suomessa. Tänään kauppaan mennessäni näin kuinka koiraansa ulkoiluttava rouva asetti koiran takapuolen alle paperin johon koira siististi kakkasi, paperi taitettiin, laitettiin pussiin ja laitettiin roskiin. Tai oikeastaan en tiedä minne koirankakat kuuluu laittaa. Ehkä niille on joku oma kompostiroskis.
Koiran pissattamiseen tarvitaan vesipullo mukaan. Joka pissan päälle lorautetaan pullosta vettä huuhtelemaan jätökset.

Tavallaan hyvä ettei meillä ole enää koiraa. Kaiken uuden oppiminen on muutenkin aina hankalaa.