Uusi koti!

Mahtavaa ... meidän tarjous hyväksyttiin! Ja juuri se asunto jonka halusimme vielä enemmän kuin sitä toista. Se toinen, CentrePoint, on suunnilleen Sohossa ja paljon uudempi talo, mutta Starcrest on juuri sillä kadunpätkällä joka on meidän mielestä Hongkongin kaikkein parhaimmalla paikalla. CentrePointin asunnon vuokraisäntä ei suostunut laskemaan vuokraa tarpeeksi alas, joten menetti hyvät vuokralaiset. Siis voiko kukaan toivoa parempia vuokralaisia kuin tällainen levollinen, flegmaattinen, ikääntyneempi pariskunta joka ei ryyppää, ei räyhää, ei bailaa eikä mellasta. Ei itkeviä vauvoja eikä legoja heitteleviä pikkutenavia. Lapsenlapsi vierailee Hongkongissa niin harvoin että joskus käydessään lienee silkka ilo ja siunaus koko talolle.

Starcrest on vähän kuin hotelli jossa onkin vuokra-asuntoja. Talossa on asukkaiden käytössä ainakin uima-allas, puisto, lukutila, golf-simulaattori, kuntosali. Parasta on kuitenkin sijainti. Kun menee vastapäisen virastotalon aulasta sisään ja rullaportaat alas, pääsee katettua kävelysiltaa ja muutaman toimistotalon läpi kulkien noin kilometrin päässä sijaitsevalle Mikon työpaikalle. Jos ei halua kulkea hongkongilaiseen tapaan ostoskeskuksien ja toimistorakennusten sisätiloissa, voi kävellä myös vilkasliikenteistä Queen's Streetiä suoraan Mikon töihin. Metrolle on vielä lyhyempi matka.

Talon kulmalta lähtee myös kävelytie ylös. Täytyy muistaa että Hongkongissa ei juurikaan ole tasaista maata. Saarihan on pelkkää kukkulaa. Lähes kaikki talot on rakennettu jotenkin rinteeseen. Tämä tietenkin tarkoittaa myös sitä että useimmiten kävellään joko ylä- tai alamäkeä. No, joskus pääsee tasamaallekin mutta silloinkin katu on minun mittapuun mukaan kuja. Koko Soho on tällaista kapeata katua - kiivetään rappuja ylös tai alas jollei osu juuri sen ainoan ja siksi kuuluisan liukuportaikon kohdalle, ja sitten poikittain kulkee pengerrettyjä hyvin kapeita katuja jotka on täynnä ihmisiä, kauppoja ja ravintoloita. Me ollaan nyt hieman alempana joten meille metrolta tullessa ei tarvitse läähättää, mutta kun sitten tulevaisuudessa alan juosta aamulenkkejäni - lopulta huippukuntoisena ilmeisesti Peakille asti - juoksen siis ketterästi alppiteiden kaltaisia serpentiinipolkuja ylös ja takaisin alas.

Aurorankadulla olen juossut puolentoista vuoden aikana jo kolme kertaa Töölönlahden ympäri. Töölönlahden juoksulenkki on 2,200 metriä pitkä ja sen juoksemiseen kuluu minulta 15 minuuttia. En ole aivan varma kuinka pian olen siinä kunnossa että kipaisen 560 metrin korkeuteen Peakille.

Lisäksi se 100 metrin tienpätkämme on ällistyttävän rauhallinen. Se on kuin yksinäinen lähiö keskikaupungilla. Kun laskeudumme omalta tieltämme yhden korttelin verran, olemme ihmisvilinässä kymmenien ravintoloiden ja kauppojen keskellä.
Puolivälissä Mikon työmatkaa on suuri ostoskeskus josta voin ostaa kaikki Guccit, Louis Vuittonit ja Manolo Blahnikit joita en kuitenkaan tule ikinä ostamaan. On siellä myös Zara. Mutta siellä on ruokakauppa, sellainen Stockan Herkku potenssiin Hongkong, josta saan kaikkea mitä tarvitsen. Kävin sitä jo katsomassa. Hinnat oli Stockan Herkku potenssiin Hongkong, mutta maidon ja WC-paperin voi ostaa halvemmasta marketista joka sekin on riittävän lähellä. Ostarissa on myös leffateatteri joten ehkä käyn jatkossa ainakin yhtä usein katsomassa leffoja kuin olen käynyt Aurorankadulta Tennispalatsissa... puolentoista vuoden aikana neljä elokuvaa.

Kun nyt olen hehkuttanut tulevan kotimme sijaintia näin paljon, voin paljastaa että siinä on 62 neliötä, kaksi makuuhuonetta, kylppäri, keittiö ja olohuone. Se ei ole ollenkaan pieni ollakseen kolmio Hongkongissa, ennemmin päinvastoin.

Saamme avaimet kuun lopussa joten meidän ei tarvitse jatkaa toista kuukautta väliaikaista asumista Kennedy Townissa. Sitten vain huonekalujen hankintaan! Ilmeisesti ekspattien vaihtuvuus Hongkongissa on niin suurta, että vähän käytettyjä huonekaluja näyttää olevan tarjolla pilvin pimein. Ja myynti-ilmoituksia lukiessa näki heti miten kaikki ekspattikodit on sisustettu. Ikealla tietysti.