Siitä matosta vielä

Kyllä harmitti siellä mattokaupassa ettei voinut ostaa enempää mattoja ja kaiken lisäksi piti tyytyä koneella tehtyyn, sinänsä aitoon kiinalaiseen mattoon. Meille ei Suomen kotiin yksinkertaisesti mahdu enempää mattoja jos haluaa että parkettikin vähän näkyy. Rupesin hieman miettimään eteisen mattoa joka on mennyt aika huonoksi ja vanhemmiltani peritty pieni kahvipöytäkaluston matto on myös vähän lerppa. Mutta eteisen matto pesetettiin kaksi vuotta sitten Chennaissa ja The Museum Companyn kashmirilaiset mattokauppiaat arvioivat maton oikein hyväksi. Ne samat jotka tuomitsivat abudhabilaisen silkkimattomme polyesteriväärennökseksi ja jota ei enää ole. Itsekin ihmettelimme kun maton välkehtivät värit katosivat jo Suomen syksyssä. Ja vanhempieni matto on vanhempieni ja kuuluu siihen kahvipöytäkalustoon.

Ja koska asumme Hong Kongissa kenties kaksi vuotta, kotimme on väliaikainen eikä kosteassa ilmanalassa kannata sijoittaa suuria summia maailman upeimpaan mattoon.

Meillä oli matolle maksimimitat joten emme muuta kuin haikeasti vilkuilleet suuria silkkimattoja ja valtavaa myymälää jossa olisi voinut katsoa erilaisia mattoja tuntikausia. Yritimme innostua sellaisiin pieniin 120 x 200 cm kokoisiin karvalankalappuihin ja siitäkin pinosta valikoimme vain koneella tehdyt. Aina kun huudahdin onnellisena "tämä on ihana!" matto käännettiin nurin ja tehdastekoisen maton tuntomerkin, kankaisen pohjan sijaan näytettiin käsinkudotun tiuhat solmut. Silkkimatot tuntui kädessä pehmeältä ja valo hohti niin kauniisti että ihan riipaisi jättää sellainen matto ankeaan pinoon.

Lopulta meidän kriteerit täyttäviä mattoja oli vain neljä. Se oli vähän kuin olisi jugurttia valinnut. Ei mitään erityistä hekumaa. Hylkäsimme keskisinisen jollainen meillä oli ollut Amerikassa, hento roosa oli liian pliisu väri meille, kaunis vihreä liian tumma joten jäljelle jäi tumma sininen jossa on vaalea reunus. Hinnaksi sovittiin hyvin nopeasti 3200 HKD eli noin 320 euroa. Toisin kuin Chennaissa, en jäänyt tinkaamaan vaan sanoin suosiolla etten jaksa keskustella hinnasta.

Matto tuotiin meille seuraavana päivänä, sunnuntai-iltapäivällä ja kyllä se kaunis on. Silkin kiilto puuttuu ja alussa villalankaisesta matosta lähtee ihan tajuttomasti nöyhtää, mutta jo nyt, reilu viikko ostamisen jälkeen, nöyhtääminen on huomattavasti vähentynyt.

Kaikkea en Intiasta muista hyvällä, mutta The Museum Companyn kashmirilaiset matot ovat maailman kauneimpia. Ja se kauppa, sen tunnelma, myyjät ja se teemäärä mitä siellä tuli juoduksi. Olihan siinä sitä jotain.

Ehkä vielä joku päivä päädymme ostamaan kiinalaisen silkkimaton Chinese Carpet Centrestä. Ei tulevasta koskaan voi tietää.

Kivijalkakaupat kuolevat

Automarketit tappavat kivijalkakaupat. Tuttua Suomessa, Hongkongissa tästä on hieman erilainen versio.

Halusimme asuntoomme kiinalaisen maton, sellaisen joita myydään joka puolella maailmassa. Täällä löysimme vain yhden mattokaupan, China Carper Centren, joka sekin sijaitsee kaukana Kownoonin Tsim Sha Tsuin laitamilla. Kun kävimme siellä viikonloppuna myyjät vahvistivat, että mattokauppoja ei enää juuri ole. Heilläkin oli ennen 5 liikettä, mutta he ovat joutuneet lopettamaan kaikki muut. Syynä ei ole kysynnän puute vaan taivaisiin kohoavat vuokrat.

Hongkongissa ei ole automarketteja, jopa Ikea on keskustassa hotellin kellarissa. Täällä on kauppakeskuksia, shopping malleja. Niitä on joka paikassa, kaikki samanlaisia, jokaisessa samat Armanit, Ballyt, Burberryt, Bvlgarit, Cartierit, Chanelit, Diorit, Dolce & Gabbanat, Guccit, Hermés't, Pradat, Rolexit, Swarovski, Tiffanyt, Valentinot, Vertut, mitä niitä onkaan. Tästä - kuten kaikesta muustakin pahasta - syytetään manner-kiinalaisista, joita tulee miljoonittain ostosmatkoille Hongkongiin. Viime vuonna Kiinasta tuli 41 miljoonaa matkailijaa, eli 75% kaikista matkailijoista. He tulevat tänne ostamaan paitsi turvallisia elintarvikkeita, ennenkaikkea luksustuotteita. En kylläkään tiedä miksi, nuo samat brändit löytyvät ainakin Shenzhenin shopping malleista.

Luksusbrändit nostavat vuokria, niin etteivät pikkukaupat tai ravintolat pysty maksamaan niitä. Maailmankuulu Michelin-tähdellä palkittu dim sum ravintola Tim Ho Wan joutui lopettamaan alkuperäiseessä paikassaan kun vuokra nousi kaksinkertaiseksi. Manner-kiinalaisten erityisessä suosiossa olevalla Kownoonin Canton Roadilla sinnitteli vielä pari vuotta sitten yksi ravintola. The Sweet Dynasty pystyi maksamaan kahden kerroksen tiloistaan 80,000 euroa kuussa, mutta joutui väistymään kun tilat vuokrattiin Applelle 1.1 miljoonan euron kuukausivuokralla.

Erilaista ruokaa

Hongkong on tunnetusti kulinaristin paratiisi. Täällä saa mitä vain ja mihin hintaan vain, ateriasta voi maksaa yhtä hyvin parikymmentä senttiä tai parituhatta euroa. Useimmiten ruoka on ollut tosi hyvää, mutta tulee niitä mokiakin. Joskus johtuen puutteellisesta kielitaidosta. Yhdessä dim sum paikassa tilasimme beef omasumia inkiväärin kera. Kuulosti hyvältä ja turvalliselta valinnalta. Lehmän satakerta jäi silti syömättä. Ei sekään (kuulemma) paljon miltään maistunut, mutta rakenne vaan oli harvinaisen epämiellyttävä. Mikkohan ei satakertaa maistanut, pelaa aina varman päälle ruoka-asioissa. 

Pikkuhiljaa opitaan, vaikka ei edelleen tiedetä oliko edellisessä blogissa mainittu pesusieni sea cucumberia vai jotain muuta. Joitain tulee varmaan vältettyä ihan vaan nimen tai kuvan perusteella kuten tätä:

Penis fish

Muuten minusta (Pirkko) on hauska tilata ruokia summamutikassa, ihan vain osoittaa sormella ruokalistalta jotain mistä ei tiedä mitään eikä edes halua tietää ennenkuin on maistanut. Se sopii sellaiselle joka ei ole kulinaristi. Kulinaarisen elämyksen sijaan saankin usein jotain muuta. Siksi meidän perheessä se olen minä joka on syönyt friteerattuja skorpioneja Pekingissä, eläviä toukkia Amazonilla tai sitä lehmän satakertaa ja pesusientä Hong Kongissa.

Kamalaa ruokaa

Vitkuteltiin koko sunnuntaiaamu ja mietittiin minne mennään haikkaamaan. Jotain kivaa pitäisi tehdä ettei tää elämä ole pelkkää harmautta. Tauko kodinsisustukseen. Mutta... pitäiskö hankkia olohuoneeseen joku pöytä?... matto kai pitäis olla mutta onhan tää parketti ihan nätti näinkin... joku likapyykkikori... minne se muka mahtuu?... sen pitää olla sitten huonekalun näköinen niin se ei näytä likapyykkikorilta... leipäveitsi... "eihän meillä Intiassakaan ollut leipäveistä!"... "joo mutta siellä ei ollut edes leipää..."...

"Mennään vielä kerran Ikeaan ja sitten se loppuu."

Oli lounasaika, aika nälkä ja me lähdettiin sunnuntaikävelylle Causeway Bay'n Ikeaan. Sinne on kävellen 2 kilometria, suora tie, ihan kiva kävely. Paljon ihmisiä, erilaisia kauppoja, tukuittain ravintoloita. Poukataan jonnekin syömään.

Paitsi nyt ei ollut ravintoloita. Varmaan johtui siitä että Ikea ja tavaroiden hankkiminen sunnuntaipäivän ratkoksi tympi raskaasti. Tympi kävellä Hennessy Roadia ja ravintoloita ei ollut. Ne vaan oli kadonneet.

Ei tää ole enää kivaa. Kato tossa on joku kiinalainen, ankean näköinen mutta niinhän ne usein on ja sitten niissä onkin aina hyvää ruokaa. Vaan nyt ei, keitto oli pahaa. Siinä oli vähän kaikkea, porsaanlihaa, kalapullia, merikurkkua, lihapullia, nuudelia, limaisia sieniä. Vain nuudeleita pystyi syömään, sattumat oli kamalia. Tai ei niiden maussa kai vikaa ollut, maistuivat haalealta vedeltä mutta konsistenssi oli inhottava. Lisätilauksena otimme vihanneksia. Saimme puolikkaan keitettyä salaatinkerää ja pienen kulhon limaisen oloista valmiskastiketta johon salaattia voisi dipata. Maistettiin kerran ja vihannekset jäi pöydälle.

Henkilökunta ei puhunut englantia mutta olivat päätelleet että jaamme yhden keiton. Siitä jäi puolet syömättä. Maksoimme ja lähdimme pois. Halpaa se oli, 4 euroa.

Kävelimme kulman taakse pois Hennessy Roadilta jota emme enää halunneet nähdä. Mitä ihmettä - olimmekin jo Causeway Bayn ytimessä ja edessä avautui kymmeniä ravintoloita. Katsoimme pää kenossa korkeita taloja, joka kerroksessa oli ravintola - dim sumia, vietnamilaista, thai-ravintolaa, japanilaista, ranskalaista, sushia, pihvejä.

Causeway Bay'ssa on varmasti suurin osa Hong Kongin Michelintähti-ravintoloista ja tähdettömätkin on supersuosittuja hyviä paikkoja. Jamie Oliverkin avasi juuri ensimmäisen hongkongilaisen ravintolansa Causeway Bay'n Time's Squaren liepeille.

Aina ei putoa jaloilleen. Aina ei ole tuuria. Itse asiassa emme olleet kovin hyvällä tuulella eikä Ikeassa ollut kovin rattoisaa "No osta kun haluat, mä vaan en tykkää noista", "Onko sun pakko aina rueta haastamaan riitaa", "Sinä sitä teet", "Mä lähden".

Ostimme Ikeasta yhden purkinavaajan ja tulimme metrolla kotikulmille jossa söimme oikein hyvän kantonilaisen aterian. Yöllä heräsin, näin painajaista vetisestä keitosta ja merikurkusta. Tai mikä se "luonnon pesusieni" oikein onkaan, ainakin se maistui kylpyvedeltä. Tällainen:


Se mikä lopulta eniten harmitti oli että me ei saatu sellaista purkinavaajaa mistä me oikeasti tykätään, se ainoa kunnollinen, tällainen:

Sänky

Se meidän ensimmäinen väliaikainen koti Hong Kongissa, oli oikein hyvä paikka. Se oli sellainen "Serviced Apartment" eli huoneistohotelli, niukasti mutta riittävästi kalustettu. Sohva, ruokapöytä, neljä tuolia, sänky, kirjoituspöytä, yksi yöpöytä, pieni lipasto, vaatekaappi ja sänky. Asuntoon tullessa en tiennyt että vaatekaappi, jossa voi roikottaa henkarissa vaatteita, oli muuten vaatimattomasti varustellun asunnon ylellisyys. Mattalasinen ruokapöytä oli kyllä aivan kauhea. Kun siihen koski varomattomasti raapaisten, kuului sama kirskuva ääni kuin liitutaulusta koulussa. Muuten asunnossa ei päällisin puolin ollut mitään vikaa ja avoin maisema merelle oli kertakaikkiaan upea.

Kosteuden vuoksi ilmastointi oli pakko olla päällä ja huone tuli melko viileäksi.

Sänky oli ihan tavallisen näköinen. Ensimmäisenä yönä tappelimme peitosta. Kiskoimme kumpikin sitä itsellemme mutta se ei vain riittänyt. Ennenkuin yöllinen ärtymys yltyi raivon asteelle, käänsimme peiton poikittain jolloin jalat jäi kylmiksi mutta leveys riitti molemmille. Aamulla mittasin peiton. 150 cm leveä. Siis normaali yhden hengen peitto.

Menimme heti aamulla Ikeaan ostamaan toisen yhden hengen peiton ja pussilakanan.

Seuraavana yönä tönimme toisiamme saadaksemme tilaa nukkua. Kummankin mielestä toinen levittäytyi härskisti vieden koko sängyn itselleen. Aamulla mittasin sängyn. 150cm leveä. Hongkongilaisen mittapuun mukaan se on hyvä Queen-size.

Kotona meillä on valtava Amerikasta tuotu sänky. Kun ostimme Helsingistä asuntoa, asuntoja katsoessa piti ensin mitata mahtuisiko sänky makuuhuoneeseen ja vasta sen jälkeen saattoi miettiä onko asunto muuten sellainen että siihen voisi muuttaa.

Olkoon vain 150cm leveä sänky hongkongilainen standardi, mutta pelkkä ajatus nukkumisesta kenties useamman vuoden ajan lasten sängyssä ahdisti.

Kun sitten etsimme vuokra-asuntoa, mittasimme hongkongilaisen mittapuun mukaan normaaleja, meidän mielestä vaatehuoneen kokoisia makuuhuoneita koska halusimme asunnon jonne mahtuu sänky. Sopiva asunto löytyi ja tilasimme Ikeasta 180 x 200 cm kokoisen sängyn joka täyttää yhden makuuhuoneen.

Hongkongissa harvalla on auto eikä Ikeasta vuokrata pakuja joilla asiakkaat kuljettavat mööpeleitään koteihinsa. Ikean kotiinkuljetus hoituu pienellä lisämaksulla, 10 euron luokkaa, ja kalusteiden kokoonpano on 10% kalusteen hinnasta. Vaatekomeroiden ja sängyn kokoaminen on sen verran työlästä ja aikaavievää että tuon lisähinnan maksaa mielellään. Mutta Ikean käsittämättömän suuren suosion vuoksi toimitusta joutui odottamaan kaksi viikkoa.

Olemme tähän asti nukkuneet käytettynä ostetussa vierassängyssä joka on se normihongkongilainen 150 x 200cm. Mutta eilen saimme uuden sängyn. Ensinnäkin meillä on nyt vihdoin ihan tavallinen patja, sellainen joustava. Kiinalaiset eivät ole japanilaisia joiden perinteeseen kuuluu tatami tai futon tai mikä se nyt onkaan, mutta hongkongilainen patja on kivikova vaikka sen olisi pehmustanut alkuperäistä patjaa reilusti suuremmalla Ikean petauspatjalla.

Toiseksi meillä on sänky jossa mahtuu nukkumaan. Se on tavattoman ylellistä.

 Vierashuone ja sänky. Vierashuoneessa ei ole komeroa, mutta ostimme Ikean vaateräkin. Niitä meillä oli Intiassakin jossa myöskään ei ollut tavallisia vaatekaappeja. Räkit ovat hyvin käteviä ja tuovat asuntoon sellaista kivaa trendikästä loft-henkeä.

 Uusi sänky. Yöpöytää ei tarvitse koska sänky ulottuu seinästä ikkunalautaan.Ikkuna ulottuu käytännössä lattiaan asti ja sängystä voi kurkistella 30. kerroksen korkeudesta kadulle.

 Uuden sängyn upeus: hydraulinen nostosysteemi jonka ansiosta sängyn alla on tosi paljon säilytystilaa. Koska kaappeja on niukasti eikä ole varasto- tai ullakkokomeroita tai pyöräkellareita tai mitään muutakaan ylimääräistä tilaa, kaikki joutotila on hyödynnettävä. Ikea on aivan mahdottoman nokkela tällaisessa. Ikean myymälän kodinsisustusehdotuksia katselee nyt aivan toisella silmällä kuin aiemmin.

Hongkongilaisen sängyn säilytystilat on aivan ala-arvoiset verrattuna ikealaiseen kulttuuriin. Ihan hyvä laatikko tässä vierashuoneen sängyssäkin kyllä on, etenkin kun on nuo näppärät Ikean säilytysboksit jakamassa tilaa.

 Tästä jutusta taisi tulla todellinen Ikean ylistyslaulu, mutta ei sille mitään voi, ne tyypit ovat taikureita.

Tarkennus edelliseen...

Edellisessä tekstissä mainitsin ilman olevan mukavaa 25-27C. Kun olin kirjoittanut blogin, lähdin kävelemään kauppaan. Oli viileä ja piti heti kaivaa villatakki käsilaukusta. Säätiedotus näyttää 22C joten kummallinen yhtäkkinen viilentyminen. Joillakin on paksuja takkeja, jotkut on shortseissa ja t-paidoissa joten ei kai edelleenkään ole hyytävän kylmä. Mutta paljon viileämpää kuin eilen.

Tyhmä viikonloppu

Ei aina ole hauskaa. Viikonloppu meni jotenkin puolikuntoisena enkä tehnyt mitään kivaa. Valvoin yöt ja oli kuvottava olo mutta ei sen kummempaa. Ihan voimaton silti. Makasin kotona jättisoffalla ja join vettä kun muukaan ei maistunut.

Sunnuntaina raauhauduin Mikon kanssa kävelylle Hong Kong Parkiin jotta mieli piristyisi. Varsin kiva puisto se onkin, tehty entisten brittikasarmien tilalle aivan liikekeskustan tuntumaan ja on 10 minuutin kävelyn päässä meiltä. Kaunis ja suosittu. Paljon ihmisiä sunnuntaikävelyllä.

Itse asiassa Hong Kongissa on paljon pieniä puistoja joissa istuu vanhoja ihmisiä nauttimassa varjoisasta viileydestä. Suomalainen ei kai ikinä totu siihen että varjoisuus on se mitä haetaan ja kaivataan, ei aurinko. Edelleen on lämmintä ja melko kosteaa vaikka pahin kosteus on tietenkin kesällä jolloin sataa. Päivälämpötilat on 25-27C ja illalla hieman laskee. Jostain syystä illalla kaduilla kulkiessa ilma tuntuu päivää kuumemmalta, ilmeisesti ilmastointilaitteiden puhaltama lämpö ja tuulen tyyntyminen syynä. Kuten New Yorkissa, myös Hong Kongin korkeiden rakennusten katveessa tuulen tuntee. Välillä kuljen farkuissa ja aina huomaan ne liian nihkeiksi päälläpidettäviksi, joten lähinnä käytän hametta ja sääret on paljaana. Joskus pitkähihainen paita jonka hihat saa käärittyä, useimmin lyhyet hihat on parempi.

Kuten kaikissa lämpimissä maissa, myös Hong Kongissa ilmastointi jäädyttää sisätilat niin että villatakki tai joku pitkähihainen olisi tarpeen. Useimmilla niitä ei kuitenkaan ole, joten tämäkin on suomalaiselle ikuisuusihmettelynaihe. Miksi kaikki sisätilat jäädytetään 18C-asteeseen? Onneksi Hong Kongissa, toisin kuin Manauksessa ja Chennaissa, on paljon ulkoilmaravintoloita tai ravintoloiden ovet ja ikkunat ovat kadulle auki niin ei ole niin hyytävää nauttia herkullisista ruoista. Ilmastointi on tarpeen, on se päällä meillä kotonakin, tosin pidämme sen maltillisessa 25C asteessa.

Nyt viikonloppuna ruokailuni tosiaan oli kovin mitätöntä. Kävimme sentään lähi-Creperiessä jossa Mikko nautti herkullisen aamiais-krepin munan, perunoiden jne kanssa ja minä näversin peruslettua sokerin kanssa. Se maistui oikein hyvältä.

Mikko kiersi hieman kaupungilla, kävi katsomassa Hongkong University-aluetta, kävi Wanchai Marketilta ostamassa kattiloita ja sen sellaista, ruokakaupassa jne. Ilta sujui ihan mukavasti vaikka ei siten kuten oltiin ajateltu. Katsottiin neljä viimeistä jaksoa suomalaista sarjaa "Kiiltokuvia" TV-kaistan kautta. Eikä se edes ole kovin hyvä. Tarina on mielestäni yksinkertaisesti kehno vaikka näyttelijät ovatkin hyviä. Vaikka ohjaaja on sukulainen, en sitä sittenkään voi kehua, mutta katson kuitenkin.