Wednesday, December 17, 2014

Kylmät ilmat


People wear thick clothes under the cold weather in Hung Hom. Photo: K.Y. Cheng

Kyllä Hong Kongin ilmat viilenevät vuodenvaihdetta kohden. En nyt sanoisi että suomalaiselle nykytilanne on vielä ihan talvea, mutta koska asunnoissa on yksinkertaiset seinän kokoiset ikkunat, kyllä viileys tuntuu kotonakin. Olen ihan iloisena laittanut ilmastoinnin lämmitysasentoon.

Tänään oli kylmyysvaroitus. Aamulämpötila oli 10C ja päivällä lämpö kipusi 13C asteeseen. Se on aika romahdus eilisestä jolloin oli vielä 20C ja kuljin farkuissa, puuvillainen villatakki auki, ballerinat jalassa eikä sukkia. Paikalliset pukeutuvat kalenterin mukaan toppatakkeihin, paksuihin fleeceihin, UGGseihin, jopa käsineitä näkee. Toisaalta olen nähnyt paljon yhdistelmiä minihame, paljaat sääret ja korkokengät, huivi kääritty viiteen kertaan kaulan ympärille ja toppatakki. Hong Kongissa on niin lyhyt viileä jakso, että ymmärtääkseni ihmiset vain vaihtelun halusta pukeutuvat kuin eskimot.

Kylmyydet ja sateet johtuvat aina jotenkin monsuunista. En oikein ymmärrä meteorologiaa, monsuuni ei siis aina tarkoita sadetta. Nyt monsuuni on tuonut koko Kiinaan muutamaksi päiväksi kylmän ilman ja kovan tuulen. Tuulen minäkin huomasin eilen illalla kotona televisiota katsoessani. Kuului merkillistä huminaa jota ihmettelin aikani kunnes tajusin sen olevan tilkitsemättömistä ikkunoista tuleva kovan tuulen ääni. Silti kotona oli lämmintä.

Tänään aamulla ymmärsin itsekin että oli oikeasti kylmempää. Laitoin sukat jalkaan ja kääriydyin Pian viime vuonna joululahjaksi antamaan fleece-viittaan joka onkin mainio varuste Hong Kongin talveen. En ollut yhtä arktisesti pukeutunut kuin monet muut - kuten South China Morning Post-lehdestä lainattu yläkuva osoittaa - mutta sopivasti kuitenkin.

Jätämme kylmän Hong Kongin ja lähdemme tänään Suomeen. Vastineeksi tänne tulee Kati ja Jaska ja siihen mennessä kun he saapuvat, on ilmatkin jo palanneet normaaleiksi. Joulupyhiksi luvataan jo aurinkoa ja 20C lämpöä. Se on mitä mainioin kaupunkilomailma.

Monday, December 1, 2014

Nuorten kaupunki

Hong Kong on nuorten paikka. Nuoria ja nuoria aikuisia on joka paikassa. Tosin aasialaiset noin yleensä vanhenevat hitaasti joten voi olla ettei kaikki nuoret olekaan niin nuoria. Onko syynä auringon välttäminen vai hyvä geeniperimä, en tiedä, mutta minun ikäiseni kiinalaiset naiset ovat minua ainakin kymmenen vuotta nuoremman näköisiä. Ei ryppyjä ja hiukset on värjätty mustiksi, huoliteltu kampaus, tyylikkäät vaatteet.

Intiassa asumisen jälkeen Hong Kong on miltei yhtä shokeeraava kuin Chennai oli Manauksen jälkeen. Brasiliassa seksuaalisuus on näkyvissä, naiset eivät peittele muotojaan vaan korostavat niitä, onhan Brasilia esteetisen kirurgian ykkösmaa. Ainakin Amazonin osavaltiossa yksinhuoltajaäiti aviottoman lapsen / lasten kanssa tuntui olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Intia oli niin täydellinen vastakohta ettei sitä osannut kuvitella ja edelleenkin tuntuu vaikealta ajatella kaikkia sääntöjä ja kieltoja mitä siinä maassa on. Naisten ahdistelu ja pahoinpitely, raiskaukset, tyttövauvojen omituiset kätkytkuolemat, miniöiden erikoinen huolimattomuus keittiötöissä kerosiiniliesien kanssa ja siitä johtuvat palovammat ja kuolemat, kaikki tuollainen oli päivälehden lukijan arkipäivää. Meidän oman kotiapulaisemme kaulassa oli tyytymättömän anopin aiheuttama ikävä kämmenen kokoinen paloarpi. Ja tietenkin se että mies ja nainen, tyttö ja poika tai edes aviopari ei julkisesti koskaan kosketa toisiaan eikä kulje käsi kädessä. Ainoastaan miehet keskenään, samoin kuin naiset keskenään ovat avoimesti käsikkäin eikä siinä kyllä keskustella tasa-arvoisesta avioliittolaista koska homoseksuaalisuus on Intiassa edelleen rikos. Mutta kosketuksen kaipuuta se kyllä kuvaa.

Menen minne vain Hong Kongissa, niin näen nuoria pareja käsi kädessä, nojailemassa toisiinsa, istumassa kylki kyljessä ravintolassa tai kahvilassa, suukottelemassa. Hyvin lähellä toisiaan, hyvin tiiviisti yhdessä. Kosketus on toisenlainen kuin mitä näen Suomessa; hellempi tai voisinko sanoa jopa - kunnioittavampi? Uskoakseni Hong Kong on hyvin tasa-arvoinen maa kuten Suomikin. Mutta naiset ovat naisellisempia kuin Suomessa. Pukeutuvat kauniisiin mekkoihin, on pitsiä ja suloisia käsilaukkuja. En usko kauneuden täällä olevan tasa-arvon esteenä. Naiset ovat yhtä kunnianhimoisia kuin miehetkin. Kiinalaiset ovat tottuneet kilpailemaan, pärjäämään ja menestystä halutaan, ilman tiikeriäitien piiskaustakin.

Olin viikonloppuna metrossa joka tuli Hong Kongin Disneyworldistä. Nuoret parit olivat olleet viettämässä sunnuntaipäivää ja olivat paluumatkalla väsyneitä. Edessäni oli opiskelijaikäinen pari. Tyttö nukkui pojan kainalossa, suloisessa mekossaan, uusi pehmolelu sylissä, suu oli hieman auki ja kuola valui kuten sikeästi nukkuvalla usein käy. Hyvin, hyvin hellästi poika pyyhki sormellaan syljen tytön poskelta, hyvin pehmeästi silitti hiukset pois tytön silmiltä ja katsoi tyttöä niin kauniisti että minua itketti. Sellaista näen harvoin Suomessa. Saa olla tyttö, saa olla vaaleanpunaista ja pitsiä ja saa olla rakastettu ja tasa-arvoinen. Saa olla poika ja saa olla rakastettu ja tasa-arvoinen. Kaunista.

Tuesday, November 25, 2014

Siitä matosta vielä

Kyllä harmitti siellä mattokaupassa ettei voinut ostaa enempää mattoja ja kaiken lisäksi piti tyytyä koneella tehtyyn, sinänsä aitoon kiinalaiseen mattoon. Meille ei Suomen kotiin yksinkertaisesti mahdu enempää mattoja jos haluaa että parkettikin vähän näkyy. Rupesin hieman miettimään eteisen mattoa joka on mennyt aika huonoksi ja vanhemmiltani peritty pieni kahvipöytäkaluston matto on myös vähän lerppa. Mutta eteisen matto pesetettiin kaksi vuotta sitten Chennaissa ja The Museum Companyn kashmirilaiset mattokauppiaat arvioivat maton oikein hyväksi. Ne samat jotka tuomitsivat abudhabilaisen silkkimattomme polyesteriväärennökseksi ja jota ei enää ole. Itsekin ihmettelimme kun maton välkehtivät värit katosivat jo Suomen syksyssä. Ja vanhempieni matto on vanhempieni ja kuuluu siihen kahvipöytäkalustoon.

Ja koska asumme Hong Kongissa kenties kaksi vuotta, kotimme on väliaikainen eikä kosteassa ilmanalassa kannata sijoittaa suuria summia maailman upeimpaan mattoon.

Meillä oli matolle maksimimitat joten emme muuta kuin haikeasti vilkuilleet suuria silkkimattoja ja valtavaa myymälää jossa olisi voinut katsoa erilaisia mattoja tuntikausia. Yritimme innostua sellaisiin pieniin 120 x 200 cm kokoisiin karvalankalappuihin ja siitäkin pinosta valikoimme vain koneella tehdyt. Aina kun huudahdin onnellisena "tämä on ihana!" matto käännettiin nurin ja tehdastekoisen maton tuntomerkin, kankaisen pohjan sijaan näytettiin käsinkudotun tiuhat solmut. Silkkimatot tuntui kädessä pehmeältä ja valo hohti niin kauniisti että ihan riipaisi jättää sellainen matto ankeaan pinoon.

Lopulta meidän kriteerit täyttäviä mattoja oli vain neljä. Se oli vähän kuin olisi jugurttia valinnut. Ei mitään erityistä hekumaa. Hylkäsimme keskisinisen jollainen meillä oli ollut Amerikassa, hento roosa oli liian pliisu väri meille, kaunis vihreä liian tumma joten jäljelle jäi tumma sininen jossa on vaalea reunus. Hinnaksi sovittiin hyvin nopeasti 3200 HKD eli noin 320 euroa. Toisin kuin Chennaissa, en jäänyt tinkaamaan vaan sanoin suosiolla etten jaksa keskustella hinnasta.

Matto tuotiin meille seuraavana päivänä, sunnuntai-iltapäivällä ja kyllä se kaunis on. Silkin kiilto puuttuu ja alussa villalankaisesta matosta lähtee ihan tajuttomasti nöyhtää, mutta jo nyt, reilu viikko ostamisen jälkeen, nöyhtääminen on huomattavasti vähentynyt.

Kaikkea en Intiasta muista hyvällä, mutta The Museum Companyn kashmirilaiset matot ovat maailman kauneimpia. Ja se kauppa, sen tunnelma, myyjät ja se teemäärä mitä siellä tuli juoduksi. Olihan siinä sitä jotain.

Ehkä vielä joku päivä päädymme ostamaan kiinalaisen silkkimaton Chinese Carpet Centrestä. Ei tulevasta koskaan voi tietää.


Sunday, November 16, 2014

Kivijalkakaupat kuolevat

Automarketit tappavat kivijalkakaupat. Tuttua Suomessa, Hongkongissa tästä on hieman erilainen versio.

Halusimme asuntoomme kiinalaisen maton, sellaisen joita myydään joka puolella maailmassa. Täällä löysimme vain yhden mattokaupan, China Carper Centren, joka sekin sijaitsee kaukana Kownoonin Tsim Sha Tsuin laitamilla. Kun kävimme siellä viikonloppuna myyjät vahvistivat, että mattokauppoja ei enää juuri ole. Heilläkin oli ennen 5 liikettä, mutta he ovat joutuneet lopettamaan kaikki muut. Syynä ei ole kysynnän puute vaan taivaisiin kohoavat vuokrat.

Hongkongissa ei ole automarketteja, jopa Ikea on keskustassa hotellin kellarissa. Täällä on kauppakeskuksia, shopping malleja. Niitä on joka paikassa, kaikki samanlaisia, jokaisessa samat Armanit, Ballyt, Burberryt, Bvlgarit, Cartierit, Chanelit, Diorit, Dolce & Gabbanat, Guccit, Hermés't, Pradat, Rolexit, Swarovski, Tiffanyt, Valentinot, Vertut, mitä niitä onkaan. Tästä - kuten kaikesta muustakin pahasta - syytetään manner-kiinalaisista, joita tulee miljoonittain ostosmatkoille Hongkongiin. Viime vuonna Kiinasta tuli 41 miljoonaa matkailijaa, eli 75% kaikista matkailijoista. He tulevat tänne ostamaan paitsi turvallisia elintarvikkeita, ennenkaikkea luksustuotteita. En kylläkään tiedä miksi, nuo samat brändit löytyvät ainakin Shenzhenin shopping malleista.



Luksusbrändit nostavat vuokria, niin etteivät pikkukaupat tai ravintolat pysty maksamaan niitä. Maailmankuulu Michelin-tähdellä palkittu dim sum ravintola Tim Ho Wan joutui lopettamaan alkuperäiseessä paikassaan kun vuokra nousi kaksinkertaiseksi. Manner-kiinalaisten erityisessä suosiossa olevalla Kownoonin Canton Roadilla sinnitteli vielä pari vuotta sitten yksi ravintola. The Sweet Dynasty pystyi maksamaan kahden kerroksen tiloistaan 80,000 euroa kuussa, mutta joutui väistymään kun tilat vuokrattiin Applelle 1.1 miljoonan euron kuukausivuokralla.



Thursday, November 13, 2014

Erilaista ruokaa

Hongkong on tunnetusti kulinaristin paratiisi. Täällä saa mitä vain ja mihin hintaan vain, ateriasta voi maksaa yhtä hyvin parikymmentä senttiä tai parituhatta euroa. Useimmiten ruoka on ollut tosi hyvää, mutta tulee niitä mokiakin. Joskus johtuen puutteellisesta kielitaidosta. Yhdessä dim sum paikassa tilasimme beef omasumia inkiväärin kera. Kuulosti hyvältä ja turvalliselta valinnalta. Lehmän satakerta jäi silti syömättä. Ei sekään (kuulemma) paljon miltään maistunut, mutta rakenne vaan oli harvinaisen epämiellyttävä. Mikkohan ei satakertaa maistanut, pelaa aina varman päälle ruoka-asioissa. 

Pikkuhiljaa opitaan, vaikka ei edelleen tiedetä oliko edellisessä blogissa mainittu pesusieni sea cucumberia vai jotain muuta. Joitain tulee varmaan vältettyä ihan vaan nimen tai kuvan perusteella kuten tätä:
Penis fish

Muuten minusta (Pirkko) on hauska tilata ruokia summamutikassa, ihan vain osoittaa sormella ruokalistalta jotain mistä ei tiedä mitään eikä edes halua tietää ennenkuin on maistanut. Se sopii sellaiselle joka ei ole kulinaristi. Kulinaarisen elämyksen sijaan saankin usein jotain muuta. Siksi meidän perheessä se olen minä joka on syönyt friteerattuja skorpioneja Pekingissä, eläviä toukkia Amazonilla tai sitä lehmän satakertaa ja pesusientä Hong Kongissa.


Tuesday, November 11, 2014

Kamalaa ruokaa

Vitkuteltiin koko sunnuntaiaamu ja mietittiin minne mennään haikkaamaan. Jotain kivaa pitäisi tehdä ettei tää elämä ole pelkkää harmautta. Tauko kodinsisustukseen. Mutta... pitäiskö hankkia olohuoneeseen joku pöytä?... matto kai pitäis olla mutta onhan tää parketti ihan nätti näinkin... joku likapyykkikori... minne se muka mahtuu?... sen pitää olla sitten huonekalun näköinen niin se ei näytä likapyykkikorilta... leipäveitsi... "eihän meillä Intiassakaan ollut leipäveistä!"... "joo mutta siellä ei ollut edes leipää..."...

"Mennään vielä kerran Ikeaan ja sitten se loppuu."

Oli lounasaika, aika nälkä ja me lähdettiin sunnuntaikävelylle Causeway Bay'n Ikeaan. Sinne on kävellen 2 kilometria, suora tie, ihan kiva kävely. Paljon ihmisiä, erilaisia kauppoja, tukuittain ravintoloita. Poukataan jonnekin syömään.

Paitsi nyt ei ollut ravintoloita. Varmaan johtui siitä että Ikea ja tavaroiden hankkiminen sunnuntaipäivän ratkoksi tympi raskaasti. Tympi kävellä Hennessy Roadia ja ravintoloita ei ollut. Ne vaan oli kadonneet.

Ei tää ole enää kivaa. Kato tossa on joku kiinalainen, ankean näköinen mutta niinhän ne usein on ja sitten niissä onkin aina hyvää ruokaa. Vaan nyt ei, keitto oli pahaa. Siinä oli vähän kaikkea, porsaanlihaa, kalapullia, merikurkkua, lihapullia, nuudelia, limaisia sieniä. Vain nuudeleita pystyi syömään, sattumat oli kamalia. Tai ei niiden maussa kai vikaa ollut, maistuivat haalealta vedeltä mutta konsistenssi oli inhottava. Lisätilauksena otimme vihanneksia. Saimme puolikkaan keitettyä salaatinkerää ja pienen kulhon limaisen oloista valmiskastiketta johon salaattia voisi dipata. Maistettiin kerran ja vihannekset jäi pöydälle.

Henkilökunta ei puhunut englantia mutta olivat päätelleet että jaamme yhden keiton. Siitä jäi puolet syömättä. Maksoimme ja lähdimme pois. Halpaa se oli, 4 euroa.

Kävelimme kulman taakse pois Hennessy Roadilta jota emme enää halunneet nähdä. Mitä ihmettä - olimmekin jo Causeway Bayn ytimessä ja edessä avautui kymmeniä ravintoloita. Katsoimme pää kenossa korkeita taloja, joka kerroksessa oli ravintola - dim sumia, vietnamilaista, thai-ravintolaa, japanilaista, ranskalaista, sushia, pihvejä.

Causeway Bay'ssa on varmasti suurin osa Hong Kongin Michelintähti-ravintoloista ja tähdettömätkin on supersuosittuja hyviä paikkoja. Jamie Oliverkin avasi juuri ensimmäisen hongkongilaisen ravintolansa Causeway Bay'n Time's Squaren liepeille.

Aina ei putoa jaloilleen. Aina ei ole tuuria. Itse asiassa emme olleet kovin hyvällä tuulella eikä Ikeassa ollut kovin rattoisaa "No osta kun haluat, mä vaan en tykkää noista", "Onko sun pakko aina rueta haastamaan riitaa", "Sinä sitä teet", "Mä lähden".

Ostimme Ikeasta yhden purkinavaajan ja tulimme metrolla kotikulmille jossa söimme oikein hyvän kantonilaisen aterian. Yöllä heräsin, näin painajaista vetisestä keitosta ja merikurkusta. Tai mikä se "luonnon pesusieni" oikein onkaan, ainakin se maistui kylpyvedeltä. Tällainen:


Se mikä lopulta eniten harmitti oli että me ei saatu sellaista purkinavaajaa mistä me oikeasti tykätään, se ainoa kunnollinen, tällainen:

Sänky


Se meidän ensimmäinen väliaikainen koti Hong Kongissa, oli oikein hyvä paikka. Se oli sellainen "Serviced Apartment" eli huoneistohotelli, niukasti mutta riittävästi kalustettu. Sohva, ruokapöytä, neljä tuolia, sänky, kirjoituspöytä, yksi yöpöytä, pieni lipasto, vaatekaappi ja sänky. Asuntoon tullessa en tiennyt että vaatekaappi, jossa voi roikottaa henkarissa vaatteita, oli muuten vaatimattomasti varustellun asunnon ylellisyys. Mattalasinen ruokapöytä oli kyllä aivan kauhea. Kun siihen koski varomattomasti raapaisten, kuului sama kirskuva ääni kuin liitutaulusta koulussa. Muuten asunnossa ei päällisin puolin ollut mitään vikaa ja avoin maisema merelle oli kertakaikkiaan upea.

Kosteuden vuoksi ilmastointi oli pakko olla päällä ja huone tuli melko viileäksi.

Sänky oli ihan tavallisen näköinen. Ensimmäisenä yönä tappelimme peitosta. Kiskoimme kumpikin sitä itsellemme mutta se ei vain riittänyt. Ennenkuin yöllinen ärtymys yltyi raivon asteelle, käänsimme peiton poikittain jolloin jalat jäi kylmiksi mutta leveys riitti molemmille. Aamulla mittasin peiton. 150 cm leveä. Siis normaali yhden hengen peitto.

Menimme heti aamulla Ikeaan ostamaan toisen yhden hengen peiton ja pussilakanan.

Seuraavana yönä tönimme toisiamme saadaksemme tilaa nukkua. Kummankin mielestä toinen levittäytyi härskisti vieden koko sängyn itselleen. Aamulla mittasin sängyn. 150cm leveä. Hongkongilaisen mittapuun mukaan se on hyvä Queen-size.

Kotona meillä on valtava Amerikasta tuotu sänky. Kun ostimme Helsingistä asuntoa, asuntoja katsoessa piti ensin mitata mahtuisiko sänky makuuhuoneeseen ja vasta sen jälkeen saattoi miettiä onko asunto muuten sellainen että siihen voisi muuttaa.

Olkoon vain 150cm leveä sänky hongkongilainen standardi, mutta pelkkä ajatus nukkumisesta kenties useamman vuoden ajan lasten sängyssä ahdisti.

Kun sitten etsimme vuokra-asuntoa, mittasimme hongkongilaisen mittapuun mukaan normaaleja, meidän mielestä vaatehuoneen kokoisia makuuhuoneita koska halusimme asunnon jonne mahtuu sänky. Sopiva asunto löytyi ja tilasimme Ikeasta 180 x 200 cm kokoisen sängyn joka täyttää yhden makuuhuoneen.

Hongkongissa harvalla on auto eikä Ikeasta vuokrata pakuja joilla asiakkaat kuljettavat mööpeleitään koteihinsa. Ikean kotiinkuljetus hoituu pienellä lisämaksulla, 10 euron luokkaa, ja kalusteiden kokoonpano on 10% kalusteen hinnasta. Vaatekomeroiden ja sängyn kokoaminen on sen verran työlästä ja aikaavievää että tuon lisähinnan maksaa mielellään. Mutta Ikean käsittämättömän suuren suosion vuoksi toimitusta joutui odottamaan kaksi viikkoa.

Olemme tähän asti nukkuneet käytettynä ostetussa vierassängyssä joka on se normihongkongilainen 150 x 200cm. Mutta eilen saimme uuden sängyn. Ensinnäkin meillä on nyt vihdoin ihan tavallinen patja, sellainen joustava. Kiinalaiset eivät ole japanilaisia joiden perinteeseen kuuluu tatami tai futon tai mikä se nyt onkaan, mutta hongkongilainen patja on kivikova vaikka sen olisi pehmustanut alkuperäistä patjaa reilusti suuremmalla Ikean petauspatjalla.

Toiseksi meillä on sänky jossa mahtuu nukkumaan. Se on tavattoman ylellistä.


 Vierashuone ja sänky. Vierashuoneessa ei ole komeroa, mutta ostimme Ikean vaateräkin. Niitä meillä oli Intiassakin jossa myöskään ei ollut tavallisia vaatekaappeja. Räkit ovat hyvin käteviä ja tuovat asuntoon sellaista kivaa trendikästä loft-henkeä.
 Uusi sänky. Yöpöytää ei tarvitse koska sänky ulottuu seinästä ikkunalautaan.Ikkuna ulottuu käytännössä lattiaan asti ja sängystä voi kurkistella 30. kerroksen korkeudesta kadulle.
 Uuden sängyn upeus: hydraulinen nostosysteemi jonka ansiosta sängyn alla on tosi paljon säilytystilaa. Koska kaappeja on niukasti eikä ole varasto- tai ullakkokomeroita tai pyöräkellareita tai mitään muutakaan ylimääräistä tilaa, kaikki joutotila on hyödynnettävä. Ikea on aivan mahdottoman nokkela tällaisessa. Ikean myymälän kodinsisustusehdotuksia katselee nyt aivan toisella silmällä kuin aiemmin.
Hongkongilaisen sängyn säilytystilat on aivan ala-arvoiset verrattuna ikealaiseen kulttuuriin. Ihan hyvä laatikko tässä vierashuoneen sängyssäkin kyllä on, etenkin kun on nuo näppärät Ikean säilytysboksit jakamassa tilaa.

 Tästä jutusta taisi tulla todellinen Ikean ylistyslaulu, mutta ei sille mitään voi, ne tyypit ovat taikureita.

Monday, November 3, 2014

Tarkennus edelliseen...

Edellisessä tekstissä mainitsin ilman olevan mukavaa 25-27C. Kun olin kirjoittanut blogin, lähdin kävelemään kauppaan. Oli viileä ja piti heti kaivaa villatakki käsilaukusta. Säätiedotus näyttää 22C joten kummallinen yhtäkkinen viilentyminen. Joillakin on paksuja takkeja, jotkut on shortseissa ja t-paidoissa joten ei kai edelleenkään ole hyytävän kylmä. Mutta paljon viileämpää kuin eilen.

Sunday, November 2, 2014

Tyhmä viikonloppu

Ei aina ole hauskaa. Viikonloppu meni jotenkin puolikuntoisena enkä tehnyt mitään kivaa. Valvoin yöt ja oli kuvottava olo mutta ei sen kummempaa. Ihan voimaton silti. Makasin kotona jättisoffalla ja join vettä kun muukaan ei maistunut.

Sunnuntaina raauhauduin Mikon kanssa kävelylle Hong Kong Parkiin jotta mieli piristyisi. Varsin kiva puisto se onkin, tehty entisten brittikasarmien tilalle aivan liikekeskustan tuntumaan ja on 10 minuutin kävelyn päässä meiltä. Kaunis ja suosittu. Paljon ihmisiä sunnuntaikävelyllä.

Itse asiassa Hong Kongissa on paljon pieniä puistoja joissa istuu vanhoja ihmisiä nauttimassa varjoisasta viileydestä. Suomalainen ei kai ikinä totu siihen että varjoisuus on se mitä haetaan ja kaivataan, ei aurinko. Edelleen on lämmintä ja melko kosteaa vaikka pahin kosteus on tietenkin kesällä jolloin sataa. Päivälämpötilat on 25-27C ja illalla hieman laskee. Jostain syystä illalla kaduilla kulkiessa ilma tuntuu päivää kuumemmalta, ilmeisesti ilmastointilaitteiden puhaltama lämpö ja tuulen tyyntyminen syynä. Kuten New Yorkissa, myös Hong Kongin korkeiden rakennusten katveessa tuulen tuntee. Välillä kuljen farkuissa ja aina huomaan ne liian nihkeiksi päälläpidettäviksi, joten lähinnä käytän hametta ja sääret on paljaana. Joskus pitkähihainen paita jonka hihat saa käärittyä, useimmin lyhyet hihat on parempi.

Kuten kaikissa lämpimissä maissa, myös Hong Kongissa ilmastointi jäädyttää sisätilat niin että villatakki tai joku pitkähihainen olisi tarpeen. Useimmilla niitä ei kuitenkaan ole, joten tämäkin on suomalaiselle ikuisuusihmettelynaihe. Miksi kaikki sisätilat jäädytetään 18C-asteeseen? Onneksi Hong Kongissa, toisin kuin Manauksessa ja Chennaissa, on paljon ulkoilmaravintoloita tai ravintoloiden ovet ja ikkunat ovat kadulle auki niin ei ole niin hyytävää nauttia herkullisista ruoista. Ilmastointi on tarpeen, on se päällä meillä kotonakin, tosin pidämme sen maltillisessa 25C asteessa.

Nyt viikonloppuna ruokailuni tosiaan oli kovin mitätöntä. Kävimme sentään lähi-Creperiessä jossa Mikko nautti herkullisen aamiais-krepin munan, perunoiden jne kanssa ja minä näversin peruslettua sokerin kanssa. Se maistui oikein hyvältä.

Mikko kiersi hieman kaupungilla, kävi katsomassa Hongkong University-aluetta, kävi Wanchai Marketilta ostamassa kattiloita ja sen sellaista, ruokakaupassa jne. Ilta sujui ihan mukavasti vaikka ei siten kuten oltiin ajateltu. Katsottiin neljä viimeistä jaksoa suomalaista sarjaa "Kiiltokuvia" TV-kaistan kautta. Eikä se edes ole kovin hyvä. Tarina on mielestäni yksinkertaisesti kehno vaikka näyttelijät ovatkin hyviä. Vaikka ohjaaja on sukulainen, en sitä sittenkään voi kehua, mutta katson kuitenkin.

Tuesday, October 28, 2014

Kampaajaa odotellessa

Hirveää stressiä koko elämä. Istun kello puoli kymmenen Centralin rinteiden kapeilla kaduilla yhdessä ravintolassa kahvilla ja odotan että kampaajani Sozo Hair Design avaa ovensa. Aikani on kello 10 ja juon nykyään aivan liikaa kahvia näistä harhailuista ja odottamisista johtuen. Kahvi on kyllä hyvää mutta vedän päivittäin myös vatsalääkettä etten saisi esofagiitteja tai duodenaaliulkuksia liiasta kahvin juonnista.

Olen aina ollut hairdresser-hopper ja vaihtanut kampaajaa ajatellen löytäväni viimein sen joka tekee minulle Jennifer Anistonin hiukset tai mikä nyt on ollut milloinkin muotia. Nyt toivon enää että valkoinen väri hiustyvestä peittyy ja harventuvat hapset eivät hapsota.

Uuden kampaajan kokeilu on elämässäni ollut jatkuvaa arpapeliä ja olen aina hävinnyt. Näin sanoo Mikko ja valokuvia katsoessa olen itse asiassa sama mieltä. Vaatimaton seikkailunhaluni on ilmeisesti aina kulminoitunut umpimähkäisiin kampaajalle syöksyihin ja teen sen nytkin.

Väri ja leikkaus. Uusi minä astuu kaduille kolmen tunnin kuluttua.

Kodinrakennusta

Se oli vuosi 1998 kun koko viisihenkinen perhe nukuttiin ensimmäiset yöt Amerikassa lattialla patjojen päällä. Vain vaatteet mukana. Tai Mikko oli ostanut ne patjat lattialle, lakanat ja muutaman pyyhkeen niin päästiin suihkuun ennen täydennysostoksia. Nyt ollaan melkein samassa jamassa.

Tosin nykykoti on kymmenesosa Amerikantalosta ja meitä on täällä vain kaksi. Vain vaatteet on mukana, muuttokuormaa ei ole tulossa. Saimme eilen avaimet vuokra-asuntoon, varsinainen vuokra alkaa marraskuun alusta. Harmi kyllä asuntoa ei ole vielä siivottu joten pölyiseen asuntoon en halua levitellä kamojani.

Asiaxpat.comin Classifieds-sivusto on hyvä käytettyjen mööpeleiden myyntipaikka. Osa kamoista annetaan ilmaiseksi mutta kuljetus on järjestettävä itse. Se on vähän hankalaa kun en tunne ketään jolta kysyä neuvoa. Nettiä on selattu ja googlattu tuntitolkulla. Ostin jostain Kiinan rajalta saakka jättisoffan jonka myyntivaltti oli että myyjä järjesti kuljetuksen. Myyntipalstalla olevan kuvan ja myyjän vakuutuksen perusteella soffa on oikein mukava ja erinomaisessa kunnossa. Se tuotiin tänään muuten tyhjään huoneistoon mutten viitsinyt ennen siivousta avata sitä suojakääreistään niin en tiedä millainen se oikein on. Maksoi 300 euroa. Koska se on suuri, kolme metriä pitkä (tai onko se sohvan leveys), niin olohuoneeseen ei sitten juuri muuta tarvita.

Löysin myös pienen 90 x 90 cm Ikean pöydän johon kuului kivan näköiset Ikean tuolit ja kylkiäisenä tuli jonkinlainen apupöytä tai TV-taso tai joku. Kaikki taattua Ikeaa. 180 euroa. Jotakuinkin kolmasosa Ikean normaalihinnasta. Kyllä tässä miettii onko näitä järkeä ostaa käytettynä, onhan tässä hirveästi vaivaa. Hintaneuvottelut, kuljetuksesta sopimiset, kuljettajan etsiminen. Nämä tulevat torstaina. Sama kuski tuo toisesta paikasta hieman pelottavan tuntuisen vierassängyn (200 euroa) joka on hongkongilaista Queen-kokoa 150 x 200. Pelottava koska se on osin mustaa nahkaa joka tuntuu kevytmieliseltä. Ehkä punainen nahka olisi vielä provokatiivisempaa. No, ei siinä paljon tulla nukkumaan. Sängyssä on tilavat säilytyslaatikot jotka vaikuttivat ostopäätökseeni ja se että sänkyä ei ole käytetty (kuulema) paljon joten patjan pitäisi olla siisti. Toisaalta, nukkuuhan sitä hotellissakin patjoilla joissa on nukkunut varmaan satoja ihmisiä. Torstaita odotan kauhulla - mitähän olen ostanut kotimme kaunistukseksi. On jännittävää tuleeko kuljetukset meille koskaan ja kasaako tyyppi mööpelit kokonaisiksi huonekaluiksi kuten tilasin.

Kommunikointi osto- ja myyntitapahtumissa on WhatsAppilla jota en aiemmin ollutkaan käyttänyt. En ymmärrä mikä sen ja tekstarin ero on, mutta ehkä se ei ole oleellista. Yhteys pelaa.

Ikeasta tilasin King Size-sängyn. Olemme Mikon kanssa niin pitkiä ja isoja ettemme tosiaan mahdu sovussa 150cm kapeaan sänkyyn. Sänky tulee täyttämään suunnilleen koko makuuhuoneen mutta ei siellä muuta tarvitse ollakaan. Uuteen sänkyyn upotin 850 euroa. Tai mahtuu sinne kapea Ikean kaappi jonka myös tilasin. Kaksi Ikean vaatekaappia tuli maksamaan tuhannen euron verran.

Ikean palvelu on loistavaa mutta suuren suosion vuoksi kuljetukset ja asennukset menevät 2 viikon päähän. Siksi tuo vierassänky oli niin kiireinen hankinta koska meidän pitäisi nukkua uudessa kämpässä jo 31.10 ja King-sänky tuodaan vasta 10.11. Ikean kuljetus ja asennus maksaa muutaman kympin euroissa joten kuka hullu rupeaisi itse repimään hiuksiaan sen palapelin kanssa mitä Ikea tuottaa. Olen oman osani Ikeaa elämäni aikana jo koonnut. Amerikassa lasten huoneet oli pelkkää Ikeaa ja jatkoin kokoamista Montralissa kun Pia meni sinne opiskelemaan. Minulla on se käsitys että Pia tutustui leppoisasti opiskeluelämään ja minä kiroilin kesähelteessä kaapin, lipaston ja sängyn kimpussa. Voi olla että muistan väärin. Montreal oli silti ihana kaupunki ja kaipaan niitä aikoja kun kävin Piaa katsomassa.

Eli asuntomme on vielä tyhjä sitä paketoitua soffaa lukuunottamatta mutta täydennystä on tulossa. Keittiövarustelukin on aloitettu: Ikeasta on 4 haarukkaa, veistä, ruokalusikkaa ja teelusikkaa, kaksi lautasta ja neljä murokulhoa, kadunvarsikaupasta kahdella eurolla 6 tukevaa juomalasia, jotka on feikki-Ikeaa. Mikko puhui jotain shampanjalaseista, mutta en muista koska olisimme kotona juhlistaneet kaksistaan mitään kuohuviinillä. Satsaan mieluummin hienoihin kahvi / teemukeihin.

Ostoslistaa kun alkaa miettiä, sehän on loputon. Pölynimuri, silitysrauta, kattila, paistinpannu, tiskiharja, pesuaineet, ... voi luoja. Koska tässä pääsee lekottelemaan ja nauttimaan Hongkongin kulttuurielämästä!

Parasta olisi tietenkin ottaa ero, mennä uudestaan naimisiin, järjestää häät ja pyytää kaikki tuollainen kama häälahjaksi, ihan kuten saimme vuonna -81 kaiken tarpeellisen kodinperustamiseen.

Sunday, October 19, 2014

Uusi koti!


Mahtavaa ... meidän tarjous hyväksyttiin! Ja juuri se asunto jonka halusimme vielä enemmän kuin sitä toista. Se toinen, CentrePoint, on suunnilleen Sohossa ja paljon uudempi talo, mutta Starcrest on juuri sillä kadunpätkällä joka on meidän mielestä Hongkongin kaikkein parhaimmalla paikalla. CentrePointin asunnon vuokraisäntä ei suostunut laskemaan vuokraa tarpeeksi alas, joten menetti hyvät vuokralaiset. Siis voiko kukaan toivoa parempia vuokralaisia kuin tällainen levollinen, flegmaattinen, ikääntyneempi pariskunta joka ei ryyppää, ei räyhää, ei bailaa eikä mellasta. Ei itkeviä vauvoja eikä legoja heitteleviä pikkutenavia. Lapsenlapsi vierailee Hongkongissa niin harvoin että joskus käydessään lienee silkka ilo ja siunaus koko talolle.

Starcrest on vähän kuin hotelli jossa onkin vuokra-asuntoja. Talossa on asukkaiden käytössä ainakin uima-allas, puisto, lukutila, golf-simulaattori, kuntosali. Parasta on kuitenkin sijainti. Kun menee vastapäisen virastotalon aulasta sisään ja rullaportaat alas, pääsee katettua kävelysiltaa ja muutaman toimistotalon läpi kulkien noin kilometrin päässä sijaitsevalle Mikon työpaikalle. Jos ei halua kulkea hongkongilaiseen tapaan ostoskeskuksien ja toimistorakennusten sisätiloissa, voi kävellä myös vilkasliikenteistä Queen's Streetiä suoraan Mikon töihin. Metrolle on vielä lyhyempi matka.

Talon kulmalta lähtee myös kävelytie ylös. Täytyy muistaa että Hongkongissa ei juurikaan ole tasaista maata. Saarihan on pelkkää kukkulaa. Lähes kaikki talot on rakennettu jotenkin rinteeseen. Tämä tietenkin tarkoittaa myös sitä että useimmiten kävellään joko ylä- tai alamäkeä. No, joskus pääsee tasamaallekin mutta silloinkin katu on minun mittapuun mukaan kuja. Koko Soho on tällaista kapeata katua - kiivetään rappuja ylös tai alas jollei osu juuri sen ainoan ja siksi kuuluisan liukuportaikon kohdalle, ja sitten poikittain kulkee pengerrettyjä hyvin kapeita katuja jotka on täynnä ihmisiä, kauppoja ja ravintoloita. Me ollaan nyt hieman alempana joten meille metrolta tullessa ei tarvitse läähättää, mutta kun sitten tulevaisuudessa alan juosta aamulenkkejäni - lopulta huippukuntoisena ilmeisesti Peakille asti - juoksen siis ketterästi alppiteiden kaltaisia serpentiinipolkuja ylös ja takaisin alas.

Aurorankadulla olen juossut puolentoista vuoden aikana jo kolme kertaa Töölönlahden ympäri. Töölönlahden juoksulenkki on 2,200 metriä pitkä ja sen juoksemiseen kuluu minulta 15 minuuttia. En ole aivan varma kuinka pian olen siinä kunnossa että kipaisen 560 metrin korkeuteen Peakille.

Lisäksi se 100 metrin tienpätkämme on ällistyttävän rauhallinen. Se on kuin yksinäinen lähiö keskikaupungilla. Kun laskeudumme omalta tieltämme yhden korttelin verran, olemme ihmisvilinässä kymmenien ravintoloiden ja kauppojen keskellä.
Puolivälissä Mikon työmatkaa on suuri ostoskeskus josta voin ostaa kaikki Guccit, Louis Vuittonit ja Manolo Blahnikit joita en kuitenkaan tule ikinä ostamaan. On siellä myös Zara. Mutta siellä on ruokakauppa, sellainen Stockan Herkku potenssiin Hongkong, josta saan kaikkea mitä tarvitsen. Kävin sitä jo katsomassa. Hinnat oli Stockan Herkku potenssiin Hongkong, mutta maidon ja WC-paperin voi ostaa halvemmasta marketista joka sekin on riittävän lähellä. Ostarissa on myös leffateatteri joten ehkä käyn jatkossa ainakin yhtä usein katsomassa leffoja kuin olen käynyt Aurorankadulta Tennispalatsissa... puolentoista vuoden aikana neljä elokuvaa.

Kun nyt olen hehkuttanut tulevan kotimme sijaintia näin paljon, voin paljastaa että siinä on 62 neliötä, kaksi makuuhuonetta, kylppäri, keittiö ja olohuone. Se ei ole ollenkaan pieni ollakseen kolmio Hongkongissa, ennemmin päinvastoin.

Saamme avaimet kuun lopussa joten meidän ei tarvitse jatkaa toista kuukautta väliaikaista asumista Kennedy Townissa. Sitten vain huonekalujen hankintaan! Ilmeisesti ekspattien vaihtuvuus Hongkongissa on niin suurta, että vähän käytettyjä huonekaluja näyttää olevan tarjolla pilvin pimein. Ja myynti-ilmoituksia lukiessa näki heti miten kaikki ekspattikodit on sisustettu. Ikealla tietysti.

Friday, October 17, 2014

Asunnonetsintästressiä

Tää on ihan kamalaa. Ajattelin että olen joustava ja minulle kelpaa asunto kuin asunto mutta ei se niin mennytkään. Pystyttiin ensin rajaamaan asunto Hongkong Islandille ja keskustan tuntumaan. Asumme Helsingissäkin ihan keskustassa, miksi täällä menisi sivummaksi. Asunnot on joka tapauksessa ahtaita, mutta sijainti on tärkeämpi kuin tila. Niinhän teimme Helsingissäkin. Neliöt puolittui kun muutti Espoosta Töölöön, asuntojen hinnat oli samat.

Asumme nyt väliaikaisesti Serviced apartment-huoneistohotellissa Kennedy Townissa Hongkongin keskustasta länteen. Meillä on loistava, aivan avoin merinäköala Kowloonin suuntaan. Aivan upea! Muuten asunto on pieni n. 40m2 kaksio. Kennedy Townin vika on ettei sinne vielä mene metro. Metro on periaatteessa valmis, mutta kolmesta asemasta yhden uloskäyntien kanssa on ongelmia. Pohditaan onko reilua avata metro siten ettei yhdellä asemista metro pysähtyisi lainkaan, vai pitäisikö odottaa että kaikki saavat metroyhteyden samaan aikaan. Eli metro tulee Kennedy Towniin joulukuussa 2014 tai viimeistään kesäkuussa 2015. Nyt Kennedy Townista ajaa bussilla 10-20 minuuttia keskustaan mikä ei ole lainkaan paha aika ottaen huomioon ruuhkat ja tiheät pysäkkivälit.

Olen katsonut asuntoja välittäjän kanssa, pitänyt jostain, jostain en ole pitänyt. Kaikissa on jotain vikaa, useimmiten hinta on liian korkea ja jos hinta on sopiva, niin sijainti on väärä. Jotenkin universaali ongelma. Olisi kiva olla toinen makuuhuone vierasvarana, mutta kakkosmakuuhuone on noin 5m2 koppi jonne joko mahtuu sänky tai ei. Vaatekaappeja asunnoissa ei ole lainkaan joten ne on hankittava. Tietysti Ikeasta, niinkuin syntyperäiset hongkongilaisetkin tekevät. Heja Sverige joka pelasti maailman kalustamishuolista! Olen joka ilta yömyöhään selannut kotona nettiä, etsinyt asuntoja ja öisin nähnyt unia asunnoista. Päivällä olen kiertänyt paikkoja, istunut eri kahviloissa eri paikoissa, yrittänyt imeä itseeni alueiden tunnelmia ja miettinyt haluanko asua siellä. Olen hylännyt välittäjän kanssa kierrettyjä paikkoja. Olen niin sekaisin ja ahdistunut asunnoista kuin kukaan ikinä voi olla.

Tänään katsottiin yksi asunto Sohosta, toinen Wanchaista. Molemmat oli hyviä. Tingataan pyydetystä vuokrasta ja katsotaan miten käy. Hyväksyykö vuokraisäntä tarjouksemme? Pyydettyä vuokraa emme voi maksaa. En itsekään tiedä kumpi alue olisi mukavampi eli nyt tilanne on meidän kannalta tosi kiva. Kyllä tämä tästä alkaa sujua.

Stressi helpottui heti kun joku päätös oli tehty. Nyt vain odotetaan.

Sen kunniaksi kävimme syömässä loistoaterian Sohossa Staunton Streetillä marokkolaisessa Michelin-mainitussa ravintolassa Les Souk'issa. Sohon kapeat kadut pullisteli ihmisiä, ravintolat oli täynnä perjantai-iltaa viettäviä nuoria aikuisia ja hieman vanhempiakin. Iloinen vilkas tunnelma. Kävelimme alas Queen's Streetille, hyppäsimme bussiin ja olimme kohta kotona Kennedy Townissa. Ilta on lämmin, pitkät housut oli aika tukalat. Pimeä ilta, lukuisat kaupungin valot, tumma meri jossa veneet liikkuvat. On monia paikkoja missä on kiva asua, mutta yksi parhaimmista on Hongkong.

Friday, October 10, 2014

Koiranulkoiluttajabonus

Löysin ohjeet miten toimia Hongkongissa koiraa ulkoiluttaessa.

Mitä saat tehdä ja mitä et saa tehdä koiraa ulkoiluttaessasi:
- Ison koiran (yli 20kg) on oltava aina kiinni
- Tuo koira koirakäymälän lähelle tarpeilleen (en oikein tiedä mikä se on, ehkä koirapuisto vaikken ole sellaista huomannut). Pidä mukanasi tarpeeksi puhdasta vettä huuhtoaksesi pissan.
- Ota mukaasi sanomalehteä tai muovipusseja johon voit kerätä koiran kakat. Laita jätökset Koiranjätösroskikseen tai muoviseen roskakoriin.
- Pidä koira aina näkyvissäsi äläkä anna sen häiritä muita
Huomio: Jos omistaja ei kerää koiran jätöksiä, kiinteä sakko on 1500 HKD (150 euroa)
Jos koiranomistaja ei  pysty hallitsemaan koiraansa julkisella paikalla, kiinteä sakko on 10,000 HKD (1000 euroa)
Suurta koiraa (yli 20kg) on julkisilla paikoilla pidettävä koko ajan korkeintaan 2 metriä pitkässä remmissä kiinni. Jos tätä ei noudata, sakko voi olla 25,000 HKD (2500 euroa) tai 3 kuukautta vankeutta.

Kun tilaa on vähän, pitkät flexit ja sinne tänne säntäilevät koirat ovat mahdoton yhdistelmä. Vapaana juoksevia pikkukoiria en ole nähnyt. Nuuhkivan beaglen ulkoilutus olisi varmasti onnistunut 2 metrin remmin kanssa mutta en usko että Josie olisi ollut onnellinen.

Thursday, October 9, 2014

Kiva kävely huipulle

Kävelin eilen Sheung Wan ja Soho-alueella katsomassa voisiko siellä asua. Voisi hyvinkin.
Jatkoin vaeltelua ja olin lopulta Victoria Peak'illä tai yksinkertaisesti The Peak. Se on saaren korkein kukkula, 552 metriä merenpinnasta. Kennedy Town-bussini pysäkki oli aivan rannassa joten kipusin kaikenkaikkiaan varsin korkealle.
Peak on Hongkongin suosituin nähtävyys, mutta se ei tee siitä halveksittavaa paikallisille. Sieltä on mahtavat näkymät, huipulla ilma on raikasta, siellä on rauhallisia kävelyreittejä ja paljon luontoa. Olen joka kerran Hongkongissa käydessäni kivunnut Peakille, mutta en ole koskaan aiemmin ollut siellä auringonlaskun aikaan. Kannattaa olla juuri siihen aikaan!
Peak oli mukavan ilmaston ja näkymien vuoksi rikkaiden brittien suosima paikka jo 1860-luvulla jolloin sinne mentiin kantotuoleilla. Kantotuolit olivat yleisiä kuljetustapoja joka puolella maailmaa tuohon aikaan. Hikoiltuani itseni märäksi kivutessani subtrooppisessa metsässä asfaltoitua tietä ja kävelypolkuja ajattelin miten maailma ja ajattelutapa onkaan muuttunut. Istuminen jonkinlaisessa kopissa tai tuolissa ihmisten kantamana tasaisellakin maalla tuntuisi todella kiusalliselta. Mieluummin hikoilen ja kiipeän itse vaikka minihameessa ja käsilaukku olalla kuten nyt. Enhän ollut suunnitellut mitään urheilusuoritusta.
Peak Tram rakennettiin 1888, pian saatiin myös tie ja sen jälkeen rinteille ja huipulle rakentaminen alkoi helpottua. Huipulle pääsee nyt bussilla, taksilla ja yksityisautoilla. Ja sillä rinnejunalla ja tietenkin kävellen. Mutta edelleen huipulla on tilaa.
 Tuolla jotakuinkin keskellä kaikkia rakennuksia on Mikon toimistorakennus.
 Kävelyreitti huipulta alaspäin - näkymä etelään. Pieni järvi on varavesiallas. Makeaa vettä oli alunperin todella vähän Hongkongissa. Jo ensimmäisten lavantautiepidemioiden yhteydessä rakennettiin vedenkeräysaltaat ja vedenpuhdistamot. Nyt kraanavettä voi juoda vaikka se ei maistu kovin hyvälle. Teen ja kahvin siitä keittää mainiosti joten elämä on helpompaa kuin Intiassa jossa vain tiskasimme ja pesimme pyykit kraanavedellä. Tosin siellä astioitakin joskus huuhdottiin pullovedellä jos niitä ei heti kuivattu. Hedelmät pestiin pullovedellä, pullovedessä keitettiin spaghetti ja kaikki muu mikä syötiin. Kylpyhuoneessa oli aina vesikannu hampaidenpesua varten. Suihkussa ei takuulla avannut suutaan, ainakin meillä Chennaissa vesi usein myös vähän haisi.
 Olipa todella rauhallista kävelyä. Hassua että tässä silti kulki muutama auto ja vieläpä molempiin suuntiin. Ohitus oli millintarkkaa hivuttautumista.
 Rinteet ovat oikeasti jyrkät. En mielelläni lähtisi kiipeilemään tuonne. Onneksi se ei ole sallittu.
 Rinteet on suojattu jollain kivennäköisellä kuorrutuksella. En tiedä mitä se on. Pengerryksiä on paljon. Muutenhan koko kukkula rapisisi kai mereen.
Aurinko laskee iltakuuden jälkeen hyvin nopeasti. Pimeys ei kuitenkaan tule liki yhtäkkisesti kuten Manauksessa tai Chennaissa vaan kaunis sininen hetki kestää sen verran että sitä ehtii ihailla.

Ongelmia

Olen yrittänyt saada kommentit näkyviin kuten aikaisemmissakin blogeissa on ollut tuossa sivussa "Viimeisimmät kommentit". En vain saa esille. Muutin jo blogin ulkoasuakin etsiessäni miten saisin kommentit esiin. On ihan tyhmää jos niitä ei ole esillä heti etusivulla.

Ei kai tässä ole pakko jatkaa entistä Tamil Nadua Hongkongista kirjoittaessa!!

Kaikki on nyt vähän vaikeata. Ei vain blogi. En ollenkaan tiedä missä pitäisi asua ja kaikki asunnot näyttävät sekä sijainniltaan että kooltaan ihan mahdottomilta kun niitä katsoo netistä. Miten muka saa 52 m2:iin mahtumaan olohuoneen, kaksi makuuhuonetta, kylppärin ja keittiön? Miten siinä mahtuu aikuinen asumaan? Meidän ensimmäinen oma koti Olarissa oli 52 m2 ja siinä oli yksi makuuhuone, olohuone ja keittiö. Eikä se ollut suuri.

Wednesday, October 8, 2014

Sekaisin suunnista

Mikko lähti Shenzheniin viikoksi, Gillbergit takaisin Suomeen ja nyt yritän orientoitua Hongkongiin yksin. Se on pakko tehdä yksin koska suuntavaistoni on huono. Jos olen jonkun muun matkassa, vain seuraan, enkä tiedä missä olemme. Eksyn aina, mutta toistaiseksi olen aina löytänyt perille. Nytkin kirjoitan tätä väliaikaisessa  kodissamme Hongkongin saaren Kennedy Townissa. Sitä ei alla olevaan yleiskarttaa ole merkitty, mutta on kartan alaosan tietämillä Hongkong Islandin Victoria Peakin yläpuolella saaren pohjoisrannassa.

Hongkong on alunperin vain saari josta 1840 tuli briteille tärkeä satama (Victoria) ja levähdyspaikka kun matkattiin ostamaan ylellisyystuotetta eli teetä Kiinasta. Teetä yritettiin alunperin maksaa Englannista tuodulla puuvillalla ja tekstiilillä, mutta Kiinasta löytyi parempaakin materiaalia paremmin käsintehtyihin vaatteisiin. Sen sijaan Intiasta ruettiin tuottamaan ooppiumia jolla tee maksettiin. Ooppiumi voi olla mukava huume jolla saa hetkeksi hauskan olon (en ole kokeillut), mutta sillä on ikäviä sivuvaikutuksia joita kiinalaiset eivät katsoneet hyvällä. Joten 1800-luvun loppupuolella tuli ooppiumisotia. Britit voittivat ja saivat neuvoteltua itselleen 99 vuoden vuokramaiksi Hongkongin saaren lisäksi myös pohjoisessa olevat alueet: Kowloon, muut lähisaaret kuten Lantau ja New Territories joka on aivan manner-Kiinan rajalla, Shenzhenin rajalla. Mikon tehtaat ovat siellä.

Kun britit luovuttivat Hongkongin Kiinalle 1997, siinä meni myös Kowloon, saaret ja New Territories. Nykyisin kaikki tämä käsitetään laajasti Hongkongiksi, vaikka samat paikannimet ovat edelleen jokapäiväisessä käytössä, vähän kuten "asun Lahdessa (Lantaussa), entäs sinä?", "ai, minä taas Helsingissä Punavuoressa (Hongkongissa Sohossa)".

Hongkongin saarella, jossa nyt asumme, on noin 1.5 miljoonaa asukasta, Kowloonissa reilut 2 miljoonaa, yhteensä koko Hongkongissa yli 7 miljoonaa. Hongkong on maantieteellisesti surkean pieni, 1,100 neliökilometriä. Se on jotakuinkin New York Cityn kokoinen jossa asuu hieman enemmän ihmisiä, noin 8.5 miljoonaa. Tai Fär-saarten kokoinen. En tiedä kumpi antaa paremman mielikuvan koosta, New Yorkin kaupungin kun mieltää vain Manhattaniin ja Fär-saarilla en ole koskaan ollut. Singapore on 600 neliökilometriä kooltaan eli melkein puolet pienempi. Koska maasto on kukkulaista ja korkeita vaikeasti rakennettavia saaria on paljon, Hongkongissa asutaan todella ahtaasti. Olen aina harmitellut kuinka Suomessa asutaan surkean pienissä asunnoissa, mutta Suomen pienimmätkin asunnot ovat hongkongilaiseen standardiin nähden valtavia.

Koska Mikon toimisto on Hongkongin saarella liikekeskustassa, meidän olisi järkevää asua metroradan varrella Hongkongin saarella tai Kowloonissa heti sen eteläisellä rannalla josta kulkee metro meren ali Hongkongin keskustaan. Kowloon-Hongkong Island -väliä kulkee myös mukava lautta, vähän kuin Turussa Föri, mutta luultavasti suora metrolinja Kowloonista työpaikalle voittaisi kivan lauttamatkan.

Sen lisäksi Mikko matkaa usein manner-Kiinaan Shenzheniin tehtaalle. Lauttamatka sinne vie tunnin. Saman verran kuluu myös automatkaan pohjoiseen rajan yli, mutta meillä ei ole autoa eikä sellaista tällaiseen tungokseen kannata hankkiakaan. Julkinen liikenne toimii hyvin, on erittäin edullinen ja koko alueen kattava. Toki metrot ja bussit ovat tupaten täynnä, metroasemilla joutuu kävelemään varmaan kilometrin ennenkuin pääsee ulos, mutta kävely tekee hyvää. Täällä ei voi välttää hyötykävelyä. Ei todellakaan tarvitse sen vuoksi nousta edellisellä pysäkillä pois jotta saisi hieman liikuntaa! Takseja on paljon eivätkä nekään ole kalliita.

Jotenkin minun on vaikea ymmärtää että manner-Kiina on meistä pohjoiseen. Minusta sen pitäisi olla idässä. Kiinahan on kaukana idässä. Eilen kuljin Kowloonissa ja harhauduin moneen kertaan. Kännykässäni on kartta, mutta kännykkä tilttasi täysin eikä näyttänyt selkeätä karttaa. Oli minulla iPad mukana myös mutta sen kartta ei ollut yhtään sellainen jossa kartassa oleva pallo (eli minä) liikkuu sitä mukaa kuin minä liikun näyttäen menenkö oikeaan vai väärään. Olen ollut aika tyytymätön iPadiin muutenkin. Se on ensimmäinen ja viimeinen Apple-tuote jonka hankin.

En ole lainkaan sinut Hongkongissa suunnistamisen suhteen. Toisaalta en ikinä oppinut Intiassa Chennaissa liikkumista ja jopa Manauksessa Amazonilla yllätyin aina kun löysin jonnekin perille. Muistan kun Philadelphiassa lähdin ensimmäisinä viikkoina yksin King of Prussia Mall'iin saadakseni olla yksin ilman perhettä ja tulin kärttyisänä takaisin kotiin kahden tunnin kuluttua ajettuani koko ajan etsien ostoskeskusta. Löysin kuitenkin kotiin mikä on aina tärkeää.


Tuesday, October 7, 2014

Siistiä

En nyt analysoi kaikenkattavasti Intian, Suomen, Brasilian ja Hongkongin eroavaisuuksia siisteyden, siivottomuuden, yleisen hygienian tai infektioriskin suhteen. Ei siis tarvitse lukiojoidenkaan skarpata.

Eihän Hongkong mikään steriili Singapore ole. Vaikka Singaporessa on aina kuumaa ja kosteaa, siellä rakennukset ilmeisesti jynssätään puhtaiksi säntillisin määräajoin. Hongkongissa kuumuutta ja kosteutta on vain kaksi kolmasosaa vuodesta. Nähdäkseni jynssäyksiä ei ainakaan varsin usein tehdä. Suuri osa korkeista taloista on suhteellisen vanhoja eikä niin hienoja - olisiko 60-luvulta - ja sitä uudemmat ja hienommatkin ovat usein pinttyneen likaisen näköisiä, seinissä samaa tuttua vihreätä homemaista kasvustoa kuin oli Manauksessa ja Chennaissa. Manauksessa huomasimme että kaakelilla päällystetyt talot pysyivät kauniina, samoin lasin tyyppisestä aineesta tehdyt kiiltävät rakennukset näyttävät hienoilta. Sama täällä. Tiili, rappaukset, maali, puu ja muut tavalliset materiaalit rumistuvat nopeasti.

Mutta ei se nyt ole kiinnostavaa. Hongkongin rakennuskanta noin yleisesti ei saa moniakaan huokailemaan ihastuksesta vaikka voin olla väärässä. Tällä hetkellä keskityn ihailemaan jalkakäytävien puhtautta. Intiassahan en harrastanut kävelyä ollenkaan koska jalkakäytävät oli täynnä ihmisiä jotka asuivat siinä ja siten käyttivät jalkakäytävää myös käymälänä. Sen lisäksi oli laumoittain kulkukoiria, lehmiä, vuohia, vesipuhveleita ja niin edelleen. Ei nekään missään toiletissa käyneet. Lisäksi jalkakäytävälle kasattiin roskia ja jätteitä roskankerääjien tongittavaksi. Roskankerääjät hoitivat kukin omalta osaltaan kierrätyksen: pahvit, sanomalehdet, syötäväksi kelpaava, myytäväksi kelpaavat vaatteet jne. Ulosteista tosin ei kerätty kuin lehmän läjät jota kuivattuna poltetaan uuneissa ja siten hyödynnetään ruoanvalmistuksessa ja lämmityksessä.

Se oli siis Chennai.

Hongkongissa kävellään paljon, ihan kilometritolkulla. Hongkongissa läjiä ei ole ollenkaan. Tosin ajoittain on kuulema selkkauksia mannerkiinalaisten ja hongkongilaisten välillä - mannerkiinalaiset kun tyynesti riisuvat pikkulapsilta housut ja kyykyttävät jalkakäytävälle kakalle jota hongkongilaiset länsimaiseen tapaan pitävät pöyristyttävänä moukkamaisuutena.

Hongkongissa en ole nähnyt yhtään kulkukoiraa. Enkä minkään sortin läjiä tai jätöksiä. Kakkapussi on käytössä kuten Suomessa. Tänään kauppaan mennessäni näin kuinka koiraansa ulkoiluttava rouva asetti koiran takapuolen alle paperin johon koira siististi kakkasi, paperi taitettiin, laitettiin pussiin ja laitettiin roskiin. Tai oikeastaan en tiedä minne koirankakat kuuluu laittaa. Ehkä niille on joku oma kompostiroskis.
Koiran pissattamiseen tarvitaan vesipullo mukaan. Joka pissan päälle lorautetaan pullosta vettä huuhtelemaan jätökset.

Tavallaan hyvä ettei meillä ole enää koiraa. Kaiken uuden oppiminen on muutenkin aina hankalaa.


Tuesday, September 30, 2014

Muuttopäivä


Ei tämä muutto tällä hetkellä oikeastaan erikoiselta tunnu vaikka Hongkongissa onkin parhaillaan suurin mielenosoitus sen jälkeen kun alue siirtyi siirtomaaisäntä Britannialta takaisin Kiinan haltuun vuonna 1997.  Vaaditaan aitoa demokratiaa johon kuuluu muun muassa oikeus nimittää itse ehdokkaansa vuoden 2017 vaaleihin. Vaaleissa valitaan Hongkongin erityistalousalueen seuraava hallintojohtaja. Tällä hetkellä Hongkongin perustuslain mukaan ehdokkaat asettaa nykyisin nimityskomitea, joka tiedetään manner-Kiinan ohjailemaksi jolloin ehdokkaatkin saattaisivat olla enemmän manner-Kiinan kuin hongkongilaisten mieleen. Toissapäivästä alkaen Hongkongin saarella on tungeksinut mieltään osoittamassa 500,000 - 800,000 ihmistä. Toistaiseksi mellakointi on ollut suhteellisen rauhallista. Ykkösuutinen mediassa silti. Mielenkiintoinen muuttopäivä noin kansainvälisesti ajatellen. 

Siksi kai pitäisi olla kovasti tohkeissaan. Mutta ei se nyt meiltä onnistu. Olemme ihan vaan lungisti vielä kotona Helsingissä. Finnairin suora lento Hongkongiin lähtee puolen yön aikaan. Pakkasimme aamulla viisi matkalaukullista vaatteita, kenkiä ja muuta tilpehööriä, mitään muuttokuormaa ei lähde mukaamme. Vasta jouluna lähetämme lentorahtina jotain lisätarpeellista mukaan. Eihän meillä vielä ole edes kotia Hongkongissa! Toissapäivänä päädyimme asettautumaan kuukaudeksi huoneistohotelliin Hongkongin Kennedy Towniin ja sieltä käsin etsimme pysyvämpää luukkua. Tai kai minä etsin ja Mikko on töissä.

Kun on muuttanut hirmuisen monta kertaa, vaihtanut mannerta ja maata, ei tämä tällä hetkellä tunnu oikeastaan kummoisemmalta kuin vähän pidemmälle matkalle lähtö. Muutamia eroja kyllä on:
1. Lasten perheiden hyvästely tuntui tosi haikealta.
2. Eilinen käynti Riistavuoren muistisairaiden osastolla äitiä katsomassa itketti. Äiti oli yllättävän virkeä ja kun hyvästelin ja sanoin että nähdään jouluna, äiti hymyili ja sanoi "tulethan pian katsomaan minua?". En tiedä kuinka paljon äiti ymmärtää ajankulua, mutta silti itketti. Kun sanoo hyvästit 89-vuotiaalle, ei voi olla varma onko sitä seuraavaa kertaa enää kolmen kuukauden kuluttua.

Muuten en osaa kertoa oikein mitään. Tuntuu että aivot ja ajatukset on pikkuisen tahmeat. Vähän tässä ikäänkuin pyörittelen peukaloita ja mietin pitäisikö tehdä jotain ja tehdä tästä päivästä enemmän erikoinen. Ehkä aika kuluu hitaasti.

Koska itse olen näin lammasmaisen lauhkea ja tahnainen, on varmaan ihan hyvä että Hongkongissa on nyt säpinää.