Taas Manaus

Luulin että kirjoittaisin enemmän. Luulin että tarinoitani olisi jo satoja. Luulin väärin.

Jollain tavalla Oriveden kirjoituskurssi tyssäytti kaiken kirjoittamisen. Myös kurssiharjoitusten kirjoittaminen oli vaikeaa. Istuin läppäriä tuijottaen tuntikausia ja sormet olivat niin raskaat etten jaksanut nostaa niitä näppäimistölle.

Nyt kurssi on päättynyt ja jatkan blogia vaikka väkisin.

Elämä vaan on niin kummallista että kirjoitan tätä Brasilian Manauksessa, sademetsän keskellä Amazonian osavaltiossa, entisen kotitalomme naapuritalossa. Asuimme täällä kaksi vuotta 2006-2008. Viimeisen blogikirjoituksen Manauksessa tein lentokentällä 11.11.2008 ja luulin etten enää koskaan tule takaisin. Muutimme Intiaan, sieltä Suomeen ja nyt asumme Hong Kongissa.

Mutta nyt tulin Manaukseen vuokraamaan Mikolle asunnon täältä puoleksi vuodeksi. Mikko tuli hetkeksi takaisin, minäkin kuukaudeksi.

Manaus on muuttunut ja silti sama. Pidän Brasiliasta ja pidän myös Manauksesta. En tiedä haluaisinko asua täällä toiset kaksi vuotta, mutta nyt tiedän että täältä pääsee pois eikä paikka siksi ahdista minua. Liki 10 vuotta sitten asuimme 11. kerroksessa, parvekkeelta näimme kauas Rio Negro-joen vastarannalle jossa häämötti viidakko; työhuoneen ikkunasta katsoin joka päivä kuinka loputtomiin, silmänkantamattomiin kauas horisontin taakse vihreä läpitunkematon viidakko ulottui. Miljoona vihreän sävyä, pusikkoa ja puita, puita, puita... loputtomiin. Se masensi minua. Ei teitä, ei valoja, ei ulospääsyä. Viidakko oli villi ja olin sen vanki, näinhän joka hetki ettei Manauksesta pääse minnekään. Vain lentäen pääsee pois. Nyt asunto on ensimmäisessä kerroksessa, parvekkeelta näkyy tie joka vie keskustaan, joki joka vie Atlantille, makuuhuoneen ikkunasta näkyy autokatos jossa on auto jolla pääsee liikkumaan. On illusio poispääsystä koska en näe viidakkoa. Todellisuus on edelleen sama. Vain lentäen pääsee muualle - 4 tuntia São Pauloon, 5 tuntia Miamiin. Jos joku on keskellä ei mitään, se on Manaus. Ja kaiken huipuksi sitä "ei mitään" eli sademetsää pitäisi suojella ja varjella!!

Mikon asunto on mukava. Asunto on pienempi ja kalustus on niukempi ja vaatimattomampi kuin kuusi vuotta sitten, mutta on silti lähes ylellinen yhdelle ihmiselle. Kodin varustaminen oli yhtä työlästä kuin aiemminkin vaikka kauppoja on nyt enemmän. Joku sujui helposti - nettiyhteys tuli heti. Joku sujui hankalasti - asuntoa ei ikinä siivottu muuttokuntoon joten lopulta muutimme hämähäkinseittiseen kotiin jossa keittiö ja kaikki kylpyhuoneet olivat likaisia edellisten asukkaiden jäljiltä. Keittiön hanasta ei tullut vettä, kaasuhella ei toiminut ja mikro oli rikki. Vedenkeittokannut on kiven alla joten ostin kahvinkeittimen vaikkei Mikko juo kahvia. Sen stöpseli ei sopinut keittiön pistokkeisiin eikä adaptereita löytynyt. Mutta kaikki tuollainen on pientä. Muutaman päivän kuluttua meillä oli uusi hella, toimiva vedenkeitin ja hanasta tuli vettä, adapterit löytyi Mikon tehtaalta ja saimme ylellisesti teetä, kahvia, munia, tapioca-lettuja paistetun juuston kanssa. Kun joutuu hieman näkemään vaivaa, kaikki maistuu paremmalta.

Nyt olen nyt kotona ja tehtaan iloinen, tehokas siivooja, Eneida, jynssäsi kylppäreiden suihkuseinät niin että niistä näkee nyt läpi. Eneida osasi päästä eroon kotiapulaisen kylppäriin tungetuista entisten asukkaiden hylkäämistä homehtuneista romuista joihin en todellakaan halunnut koskea.

Mikon on ihan hyvä olla täällä. Ja Hong Kong odottaa, poispääsystä on toivoa.

Kosteudenkeräystä

Manaus on Amazonian osavaltiossa Amazon-joen ja Rio Negron yhtymäkohdassa keskellä sademetsää. Siellä oli kaksi vuodenaikaa: kuuma & kostea-kausi ja sadekausi. Kuumuus ei ole mitenkään tappavaa, maksimissaan +35C, ei koskaan alle 20C, keskimäärin +30C kieppeillä. Lämpö ei aiheuta ongelmia, mutta kosteus kyllä. Meillä homehtui vaatteita huolimatta siitä että pidimme ilmastointia päällä, komeroiden ovia jatkuvasti auki, reipas läpitalontuuletus jos oli vähänkin kuivempi ilma. Lisäksi meillä oli iso määrä kosteudenkerääjäpurkkeja kaapeissa.

Chennaissa kosteus ei aiheuttanut huolia. Vaikka kaupunki on meren rannalla Intian eteläkärjessä ja siellä on aina hyvin lämmintä, jostain syystä kosteata oli vain monsuunisateiden aikaan. Ehkä koko Intia on niin rutikuivaa maata että se kuivattaa merenkin ympäriltä.Tai sitten siihen on joku luonnollisempi syy.

Muutimme Hong Kongiin lokakuussa jolloin alkaa loppusyksyn ja talven kuivat ja miellyttävät ilmat. Olen kyllä ollut eri vuodenaikoina käymässä Hong Kongissa enkä muista että kosteus ja kuumuus olisivat olleet ongelma. Mutta koska en oikeasti ole kokenut Hong Kongin vuodenaikoja, en ihan tiedä mitä odottaa. Ihmiset yleensä sanovat että odotas kun tulee kesä, se on tukahduttavaa. Ehkä onkin.

Kevät on kosteinta aikaa. Viimeisinä viikkoina kosteusprosentti onkin ollut 90-99% vaikkei ole satanut yhtään. Miltei joka aamu korkeimpien rakennusten huiput ovat sumun seassa näkymättömissä eikä aina edes vastapäisen toimistotalon ikkunoita näy. Ja talo on sentään niin lähellä että katson olohuoneen ikkunasta mitä siellä avokonttoreissaan työskentelevillä on päällään. Puku näyttää olevan, ottavat takin pois ja ovat paitahihasillaan konttorissa. - Lämmintäkin on ollut, yöllä ei putoa juuri alle 20C, päivällä voi olla 25C.

South China Morning Post on viime päivinä antanut neuvoja miten selvitä kosteuden kanssa ettei kerry hometta. Jännä juttu - Manauksessa meillä oikeasti oli hometta mutta siihen ei kukaan osannut antaa neuvoja. Ihmiset sanoivat ettei hometta ole. Luulen että siihen ei vain kiinnitetty mitään huomiota. Johtuuko maan kehitysasteesta tai mikä on syy, mutta Hong Kong on asumistamme maista - Amerikka mukaanluettuna - ainoa Suomen lisäksi missä vaivaudutaan hätäilemään homeesta ja homehtumisen estosta.

Tähän asti olemme käyttäneet samoja kosteudenkerääjäpurkkeja kuin Manauksessa. Niitä on jokaisessa komerossa pari kappaletta ja hydraulisesti nousevan sängynpohjan alla olevassa suuressa säilytystilassa on kolme purkkia. Nukkuvista ihmisistä märkyys valuu, joten purkit ovat oikesti tarpeellisia. Kaikissa vaatelaatikoissa ja -hyllyillä on sellaisia pieniä geelipusseja tai bambunpurua pusseissa, jotka imevät kosteutta. Pussissa olevat valkoiset rakeet muuttuvat geelimäiseksi hyytelöksi kosteutta imiessään. Pakkauksen ohjeen mukaan niitä vaihdetaan 1-3kk välein. Meillä ne ovat hyytelöä jo kahden viikon kuluttua vaikkei kotimme erityisen kostealta tunnu.

Senpä vuoksi noudatin South China Morning Post'in ohjeita ja ostin tänään oikean kosteudenpoistolaitteen. Kone maksoi 200 euroa ja hurisee nyt kodikkaasti vierashuoneessa jonne viemme pesukoneesta tulevat, mahdollisesti vielä hieman kosteat vaatteet vaatetangolle roikkumaan.

Amerikassa meillä oli Edgehill Roadin kellarissa samantyyppinen vehje. Mutta se kellari oli oikeasti kostea. Muistan niiltä ajoilta kerran kun näin vanhemmanpuoleisen naisen seisovan kotimme edessä kadulla. Kävin kysymässä onko hänellä joku huoli. Ei huolta, mutta hän oli lapsena asunut talossamme. Tuntui luonnolliselta pyytää hänet sisään katsomaan taloa. Hän ihmetteli miten kellarista oli voitu tehdä "huone", koska talon alla oli lähde ja hänen isänsä oli joskus 30-luvulla kertonut sieltä tulevan ikuisesti kosteutta. Kosteudenkerääjän säiliö veti varmaan 10 litraa vettä ja sitä piti tyhjentää pari kertaa viikossa - uskon siihen lähteeseen! Tämän uuden laitteen vesisäiliö vetää vain muutaman litran eikä sen ole tarkoitus olla jatkuvasti päällä. Se sammuukin itsestään oltuaan 12t yhtämittaisesti käynnissä.

Suomessa ei pitäisi olla hometta ollenkaan koska ei ikinä ole kuumaa ja kosteaa. Aina voi pitää ikkunoita auki. Silti hometaloja on vaikka kuinka paljon. Se on kummallista.

Erilaisia kosteudenkerääjiä joita meillä on käytössä. Purkeissa on valkoisia rakeita jotka imevät kosteuden niin että muuttuvat vedeksi. Lopulta rakeita ei ole yhtään ja purkillinen vettä kaadetaan pois ja purkki heitetään roskikseen. Koukulla varustettu raepussi menee henkarikaappiin, oikealla oleva jonkinlaisia helmiä sisältävä pussi roikkuu ovenkahvassa. Sen sisällön pitäisi muuttua kosteuden myötä oranssiksi mutta 6 kuukautta roikuttuaan väri on edelleen sama. Sitten on niitä laatikoihin meneviä geelipusseja ja bambupurua erilaisissa pusseissa.

Uusi kosteudenkerääjä vierashuoneen lattialla.

Kosteudenkerääjän hienosäätönäppäimistö. Laite on tänään ostettu joten mitään kokemusta en vielä siitä voi jakaa. (P.S. seuraavana aamuna säiliössä oli 1,5l vettä 12 tunnin ajalta kerättynä.)

Kompostointia keittiössä

Olemme todella tyytyväisiä Hong Kongin kotiimme. Talo on aivan keskustassa: jotkut ilmoittaa osoitteeksi Admiralty, jotkut Wanchai. Joka tapauksessa kävelemme Centraliin, Sohoon ja Causeway Bayhin. Kävelemme myös ylös Peakille mutta se on enemmän urheilua koska siinä tulee hiki. Tosin olen kävellyt sinne minihame päälle, ballerinat jalassa ja käsilaukku olalla mutta silloin tunsin itseni vähän tyhmäksi. Sohoon kävelee 20 minuutissa kuten Causeway Bayhinkin, Central on 10 minuutin kävelyn päässä, Peakille kapuaa 30 minuutissa. Metro, bussit ja ratikat ovat ihan vieressä.

Hong Kongissa asutaan luultavasti ahtaimmin maailmassa. 90% opiskelijoista asuu vanhempiensa kanssa ja jatkavat vanhempiensa kanssa yhteiseloa samassa asunnossa vielä senkin jälkeen kun ovat valmistuneet, menneet naimisiin ja saaneet ensimmäisen lapsen. Asunnot ovat kertakaikkiaan kalliita. Ja pieniä. Kun haimme asuntoa, katsoin myös suurempia asuntoja halvemmilta paikoilta, mutta tajusin pian että suuremmat neliöt tarkoittivat vain pienempiä huoneita joita oli enemmän. Mitä enemmän oli neliöitä, sitä pienemmäksi olohuone ja master bedroom kutistuivat. Kaikista asunnoista nykyinen tuntuu todelliselta löydöltä. Olohuone on avara koska eteistä ei ole, ovesta astutaan suoraan olohuoneeseen. Makuuhuoneeseemme mahtuu King-size sänky mikä on harvoin mahdollista. Tosin hongkongilainen King ei ole sama kuin amerikkalainen, mutta silti 200 x 180 cm sänky on parempi kuin 180 x 145 cm tai jotain muuta, sänkyjen koot ovat standardoituja vain siten että ne ovat pieniä ja mahtuvat minikokoisiin makuuhuoneisiin joihin ei muuta sitten mahdukaan.

Ei minun silti pitänyt sängyistä kirjoittaa. Tuli varmasti selväksi että olemme enemmän kuin tyytyväisiä kotiimme.

Kun kävin katsomassa lokakuussa tätä tulevaa kotiamme, huomasin keittiön tiskiallaskaapin haisevan ja siinä oli kosteusvauriota. Ei se ole suuri juttu, vuokranantaja korjaa tuollaiset. En pitänyt kiirettä korjauksen kanssa koska tyhjän asunnon kalustaminen oli tärkeämpi juttu, meillehän ei tullut mitään muuttokuormaa Suomesta. Sitten tuli joulu ja lähdimme Suomeen enkä edelleenkään tehnyt muuta kuin ilmoitin vuokranantajalle että kaappi kannattaa joskus korjata.Tai itse asiassa ilmoittaminen on tehty vielä helpommaksi vuokralaiselle. En ole koskaan tavannut vuokraisäntäämme enkä kommunikoi hänen kanssaan, vain välittäjän kanssa.

Kaappi ja koko keittiö haisi kieltämättä mädälle. Tai homeelle tai ehkä homeiselle mädälle. Korostui aina kun käytin pyykinpesukone-kuivuriyhdistelmää. Keittiön käyttö on meillä mitätöntä - aamupala, iltatee. Muuten syödään jossain ulkona. Ja Mikkohan on joka tapauksessa melkein aina matkoilla joten ei kannattanut hötkyillä. Mutta lähetin vihdoin WhatsAppilla välittäjälle uudet valokuvat kaapin uusista homeista ja pyysin että se korjataan.

Kesti kolme päivää ja tänään kaappi on ilmeisesti kunnossa. Tuli yksi korjausmies, ilahduttavasti englantia puhuva pappa ja sanoi korjaavansa sekä vuodon että homehtuneen kaapin lattian. Toisin kuin Intiassa, puusepällä oli kaikki omat työkalut mukana. Jotenkin se teki vaikutuksen minuun. En varmasti ikinä unohda Intian aikojen ikuisia korjauksia ja sitä miesmäärää joka lappasi kotiimme korjaamaan milloin mitäkin. Nyt vain istuin huolettomana ruokapöydän ääreen puhtaaksikirjoittamaan äitini sota-aikaisia kirjeitä veljelleen, projekti joka on unohtunut pahan kerran.

Keittiöstä tuleva haju muuttui. Se ei ollut enää homeisen mätä lemu vaan puhtaan kompostin multainen tuoksu. Ihan miellyttävä mutta aika yllättävä. Meillä ei ole kompostointimahdollisuutta koko talossa. Käänsin pääni ja keittiön lattialla näytti olevan multakasa. Erikoista.
- "Not good material any more?" esitin älykkäästi
- "Bad, very bad chipboard (vai mikähän sen käyttämä erikoissana nyt oli). Water leaking here and here. I will repair leakage and floor." sanoi puuseppä

Lastulevystä näköjään tulee varsin hyvää multaa. Kannattaa muistaa mökillä. Kerrostalossa en keittiön allaskaapissa viitsi pitää kompostia muhimassa. Matoja ei ollut mutta en muutenkaan harrasta onkimista. Kaikki hyvin ja kunnossa, haju on pois, home ei leviä muihin rakenteisiin ja jatkan äitini kirjeiden puhtaaksikirjoittamista.

 Minusta tämä allaskaapin lattia on sen näköinen että se alkoi vaatia jo pientä korjausta.

Kaapinkorjaaja repikin ensitöikseen kaiken irtilähtevän kaapista. Ihan viisas toimenpide.

 Betonivalun alta näkyi pilkistävän multaa mutta se olikin vain vettynyttä lastulevyä.

 Kostunut ja puolittain maatunut lastulevy tuoksuu puhtaalle mullalle. Yllättävää ja miellyttävää silloin kun itse joutuu olemaan samassa pienessä asunnossa korjauksen ajan.

 Keittiökaappi on parissa tunnissa korjattu, pesukone päällä, lattia siisti. Ei enää hajua.

 Samalla voin esitellä muutenkin kotiamme. Tässä olohuone.

Tämä kuva on otettu olohuoneen maton päällä ja näyttää missä eteinen ja ruokailutila on. Tai siis ulko-ovi kerrosaulaan jossa on 3 hissiä ja lisäksi suurempi tavarahissi. Porraskuilussa jokaisessa kerroksessa on roska-astiat jotka tyhjennetään pari kertaa päivässä. Eli roskia ei saa itse raijata ulos asti. 

Makuuhuoneeseen mahtuu King size-sänky ja mahtuu vielä liikkumaan. Sen lisäksi saimme sinne vallan hyvin asennettua Ikean suuren liukuovellisen vaatekaapin. Ikkunalauta on leveä ja toimii yöpöytänä minulle, Mikko ei tarvitse sellaisia ylellisyyksiä.

Vierashuoneessa säilytetään yleensä silitettäviä vaatteita räkissä roikkumassa. Tämä sänky on hyvää hongkongilaista Queen-standardia jota olemme levittäneet hankkimalla siihen Ikean standardin mukaisen Queen-petauspatjan jolloin siinä mahtuu kaksi aikuista ihan mukavasti nukkumaan.

Kuten asuntoilmoituksissa aina on, laitoin tähän vielä kuvan kylppäristä vaikka se on vähän brutaalia tai ei niin tyylikästä. Mutta toimiva hyvä kylppäri.

Sänky

Se meidän ensimmäinen väliaikainen koti Hong Kongissa, oli oikein hyvä paikka. Se oli sellainen "Serviced Apartment" eli huoneistohotelli, niukasti mutta riittävästi kalustettu. Sohva, ruokapöytä, neljä tuolia, sänky, kirjoituspöytä, yksi yöpöytä, pieni lipasto, vaatekaappi ja sänky. Asuntoon tullessa en tiennyt että vaatekaappi, jossa voi roikottaa henkarissa vaatteita, oli muuten vaatimattomasti varustellun asunnon ylellisyys. Mattalasinen ruokapöytä oli kyllä aivan kauhea. Kun siihen koski varomattomasti raapaisten, kuului sama kirskuva ääni kuin liitutaulusta koulussa. Muuten asunnossa ei päällisin puolin ollut mitään vikaa ja avoin maisema merelle oli kertakaikkiaan upea.

Kosteuden vuoksi ilmastointi oli pakko olla päällä ja huone tuli melko viileäksi.

Sänky oli ihan tavallisen näköinen. Ensimmäisenä yönä tappelimme peitosta. Kiskoimme kumpikin sitä itsellemme mutta se ei vain riittänyt. Ennenkuin yöllinen ärtymys yltyi raivon asteelle, käänsimme peiton poikittain jolloin jalat jäi kylmiksi mutta leveys riitti molemmille. Aamulla mittasin peiton. 150 cm leveä. Siis normaali yhden hengen peitto.

Menimme heti aamulla Ikeaan ostamaan toisen yhden hengen peiton ja pussilakanan.

Seuraavana yönä tönimme toisiamme saadaksemme tilaa nukkua. Kummankin mielestä toinen levittäytyi härskisti vieden koko sängyn itselleen. Aamulla mittasin sängyn. 150cm leveä. Hongkongilaisen mittapuun mukaan se on hyvä Queen-size.

Kotona meillä on valtava Amerikasta tuotu sänky. Kun ostimme Helsingistä asuntoa, asuntoja katsoessa piti ensin mitata mahtuisiko sänky makuuhuoneeseen ja vasta sen jälkeen saattoi miettiä onko asunto muuten sellainen että siihen voisi muuttaa.

Olkoon vain 150cm leveä sänky hongkongilainen standardi, mutta pelkkä ajatus nukkumisesta kenties useamman vuoden ajan lasten sängyssä ahdisti.

Kun sitten etsimme vuokra-asuntoa, mittasimme hongkongilaisen mittapuun mukaan normaaleja, meidän mielestä vaatehuoneen kokoisia makuuhuoneita koska halusimme asunnon jonne mahtuu sänky. Sopiva asunto löytyi ja tilasimme Ikeasta 180 x 200 cm kokoisen sängyn joka täyttää yhden makuuhuoneen.

Hongkongissa harvalla on auto eikä Ikeasta vuokrata pakuja joilla asiakkaat kuljettavat mööpeleitään koteihinsa. Ikean kotiinkuljetus hoituu pienellä lisämaksulla, 10 euron luokkaa, ja kalusteiden kokoonpano on 10% kalusteen hinnasta. Vaatekomeroiden ja sängyn kokoaminen on sen verran työlästä ja aikaavievää että tuon lisähinnan maksaa mielellään. Mutta Ikean käsittämättömän suuren suosion vuoksi toimitusta joutui odottamaan kaksi viikkoa.

Olemme tähän asti nukkuneet käytettynä ostetussa vierassängyssä joka on se normihongkongilainen 150 x 200cm. Mutta eilen saimme uuden sängyn. Ensinnäkin meillä on nyt vihdoin ihan tavallinen patja, sellainen joustava. Kiinalaiset eivät ole japanilaisia joiden perinteeseen kuuluu tatami tai futon tai mikä se nyt onkaan, mutta hongkongilainen patja on kivikova vaikka sen olisi pehmustanut alkuperäistä patjaa reilusti suuremmalla Ikean petauspatjalla.

Toiseksi meillä on sänky jossa mahtuu nukkumaan. Se on tavattoman ylellistä.

 Vierashuone ja sänky. Vierashuoneessa ei ole komeroa, mutta ostimme Ikean vaateräkin. Niitä meillä oli Intiassakin jossa myöskään ei ollut tavallisia vaatekaappeja. Räkit ovat hyvin käteviä ja tuovat asuntoon sellaista kivaa trendikästä loft-henkeä.

 Uusi sänky. Yöpöytää ei tarvitse koska sänky ulottuu seinästä ikkunalautaan.Ikkuna ulottuu käytännössä lattiaan asti ja sängystä voi kurkistella 30. kerroksen korkeudesta kadulle.

 Uuden sängyn upeus: hydraulinen nostosysteemi jonka ansiosta sängyn alla on tosi paljon säilytystilaa. Koska kaappeja on niukasti eikä ole varasto- tai ullakkokomeroita tai pyöräkellareita tai mitään muutakaan ylimääräistä tilaa, kaikki joutotila on hyödynnettävä. Ikea on aivan mahdottoman nokkela tällaisessa. Ikean myymälän kodinsisustusehdotuksia katselee nyt aivan toisella silmällä kuin aiemmin.

Hongkongilaisen sängyn säilytystilat on aivan ala-arvoiset verrattuna ikealaiseen kulttuuriin. Ihan hyvä laatikko tässä vierashuoneen sängyssäkin kyllä on, etenkin kun on nuo näppärät Ikean säilytysboksit jakamassa tilaa.

 Tästä jutusta taisi tulla todellinen Ikean ylistyslaulu, mutta ei sille mitään voi, ne tyypit ovat taikureita.

Kodinrakennusta

Se oli vuosi 1998 kun koko viisihenkinen perhe nukuttiin ensimmäiset yöt Amerikassa lattialla patjojen päällä. Vain vaatteet mukana. Tai Mikko oli ostanut ne patjat lattialle, lakanat ja muutaman pyyhkeen niin päästiin suihkuun ennen täydennysostoksia. Nyt ollaan melkein samassa jamassa.

Tosin nykykoti on kymmenesosa Amerikantalosta ja meitä on täällä vain kaksi. Vain vaatteet on mukana, muuttokuormaa ei ole tulossa. Saimme eilen avaimet vuokra-asuntoon, varsinainen vuokra alkaa marraskuun alusta. Harmi kyllä asuntoa ei ole vielä siivottu joten pölyiseen asuntoon en halua levitellä kamojani.

Asiaxpat.comin Classifieds-sivusto on hyvä käytettyjen mööpeleiden myyntipaikka. Osa kamoista annetaan ilmaiseksi mutta kuljetus on järjestettävä itse. Se on vähän hankalaa kun en tunne ketään jolta kysyä neuvoa. Nettiä on selattu ja googlattu tuntitolkulla. Ostin jostain Kiinan rajalta saakka jättisoffan jonka myyntivaltti oli että myyjä järjesti kuljetuksen. Myyntipalstalla olevan kuvan ja myyjän vakuutuksen perusteella soffa on oikein mukava ja erinomaisessa kunnossa. Se tuotiin tänään muuten tyhjään huoneistoon mutten viitsinyt ennen siivousta avata sitä suojakääreistään niin en tiedä millainen se oikein on. Maksoi 300 euroa. Koska se on suuri, kolme metriä pitkä (tai onko se sohvan leveys), niin olohuoneeseen ei sitten juuri muuta tarvita.

Löysin myös pienen 90 x 90 cm Ikean pöydän johon kuului kivan näköiset Ikean tuolit ja kylkiäisenä tuli jonkinlainen apupöytä tai TV-taso tai joku. Kaikki taattua Ikeaa. 180 euroa. Jotakuinkin kolmasosa Ikean normaalihinnasta. Kyllä tässä miettii onko näitä järkeä ostaa käytettynä, onhan tässä hirveästi vaivaa. Hintaneuvottelut, kuljetuksesta sopimiset, kuljettajan etsiminen. Nämä tulevat torstaina. Sama kuski tuo toisesta paikasta hieman pelottavan tuntuisen vierassängyn (200 euroa) joka on hongkongilaista Queen-kokoa 150 x 200. Pelottava koska se on osin mustaa nahkaa joka tuntuu kevytmieliseltä. Ehkä punainen nahka olisi vielä provokatiivisempaa. No, ei siinä paljon tulla nukkumaan. Sängyssä on tilavat säilytyslaatikot jotka vaikuttivat ostopäätökseeni ja se että sänkyä ei ole käytetty (kuulema) paljon joten patjan pitäisi olla siisti. Toisaalta, nukkuuhan sitä hotellissakin patjoilla joissa on nukkunut varmaan satoja ihmisiä. Torstaita odotan kauhulla - mitähän olen ostanut kotimme kaunistukseksi. On jännittävää tuleeko kuljetukset meille koskaan ja kasaako tyyppi mööpelit kokonaisiksi huonekaluiksi kuten tilasin.

Kommunikointi osto- ja myyntitapahtumissa on WhatsAppilla jota en aiemmin ollutkaan käyttänyt. En ymmärrä mikä sen ja tekstarin ero on, mutta ehkä se ei ole oleellista. Yhteys pelaa.

Ikeasta tilasin King Size-sängyn. Olemme Mikon kanssa niin pitkiä ja isoja ettemme tosiaan mahdu sovussa 150cm kapeaan sänkyyn. Sänky tulee täyttämään suunnilleen koko makuuhuoneen mutta ei siellä muuta tarvitse ollakaan. Uuteen sänkyyn upotin 850 euroa. Tai mahtuu sinne kapea Ikean kaappi jonka myös tilasin. Kaksi Ikean vaatekaappia tuli maksamaan tuhannen euron verran.

Ikean palvelu on loistavaa mutta suuren suosion vuoksi kuljetukset ja asennukset menevät 2 viikon päähän. Siksi tuo vierassänky oli niin kiireinen hankinta koska meidän pitäisi nukkua uudessa kämpässä jo 31.10 ja King-sänky tuodaan vasta 10.11. Ikean kuljetus ja asennus maksaa muutaman kympin euroissa joten kuka hullu rupeaisi itse repimään hiuksiaan sen palapelin kanssa mitä Ikea tuottaa. Olen oman osani Ikeaa elämäni aikana jo koonnut. Amerikassa lasten huoneet oli pelkkää Ikeaa ja jatkoin kokoamista Montralissa kun Pia meni sinne opiskelemaan. Minulla on se käsitys että Pia tutustui leppoisasti opiskeluelämään ja minä kiroilin kesähelteessä kaapin, lipaston ja sängyn kimpussa. Voi olla että muistan väärin. Montreal oli silti ihana kaupunki ja kaipaan niitä aikoja kun kävin Piaa katsomassa.

Eli asuntomme on vielä tyhjä sitä paketoitua soffaa lukuunottamatta mutta täydennystä on tulossa. Keittiövarustelukin on aloitettu: Ikeasta on 4 haarukkaa, veistä, ruokalusikkaa ja teelusikkaa, kaksi lautasta ja neljä murokulhoa, kadunvarsikaupasta kahdella eurolla 6 tukevaa juomalasia, jotka on feikki-Ikeaa. Mikko puhui jotain shampanjalaseista, mutta en muista koska olisimme kotona juhlistaneet kaksistaan mitään kuohuviinillä. Satsaan mieluummin hienoihin kahvi / teemukeihin.

Ostoslistaa kun alkaa miettiä, sehän on loputon. Pölynimuri, silitysrauta, kattila, paistinpannu, tiskiharja, pesuaineet, ... voi luoja. Koska tässä pääsee lekottelemaan ja nauttimaan Hongkongin kulttuurielämästä!

Parasta olisi tietenkin ottaa ero, mennä uudestaan naimisiin, järjestää häät ja pyytää kaikki tuollainen kama häälahjaksi, ihan kuten saimme vuonna -81 kaiken tarpeellisen kodinperustamiseen.

Uusi koti!

Mahtavaa ... meidän tarjous hyväksyttiin! Ja juuri se asunto jonka halusimme vielä enemmän kuin sitä toista. Se toinen, CentrePoint, on suunnilleen Sohossa ja paljon uudempi talo, mutta Starcrest on juuri sillä kadunpätkällä joka on meidän mielestä Hongkongin kaikkein parhaimmalla paikalla. CentrePointin asunnon vuokraisäntä ei suostunut laskemaan vuokraa tarpeeksi alas, joten menetti hyvät vuokralaiset. Siis voiko kukaan toivoa parempia vuokralaisia kuin tällainen levollinen, flegmaattinen, ikääntyneempi pariskunta joka ei ryyppää, ei räyhää, ei bailaa eikä mellasta. Ei itkeviä vauvoja eikä legoja heitteleviä pikkutenavia. Lapsenlapsi vierailee Hongkongissa niin harvoin että joskus käydessään lienee silkka ilo ja siunaus koko talolle.

Starcrest on vähän kuin hotelli jossa onkin vuokra-asuntoja. Talossa on asukkaiden käytössä ainakin uima-allas, puisto, lukutila, golf-simulaattori, kuntosali. Parasta on kuitenkin sijainti. Kun menee vastapäisen virastotalon aulasta sisään ja rullaportaat alas, pääsee katettua kävelysiltaa ja muutaman toimistotalon läpi kulkien noin kilometrin päässä sijaitsevalle Mikon työpaikalle. Jos ei halua kulkea hongkongilaiseen tapaan ostoskeskuksien ja toimistorakennusten sisätiloissa, voi kävellä myös vilkasliikenteistä Queen's Streetiä suoraan Mikon töihin. Metrolle on vielä lyhyempi matka.

Talon kulmalta lähtee myös kävelytie ylös. Täytyy muistaa että Hongkongissa ei juurikaan ole tasaista maata. Saarihan on pelkkää kukkulaa. Lähes kaikki talot on rakennettu jotenkin rinteeseen. Tämä tietenkin tarkoittaa myös sitä että useimmiten kävellään joko ylä- tai alamäkeä. No, joskus pääsee tasamaallekin mutta silloinkin katu on minun mittapuun mukaan kuja. Koko Soho on tällaista kapeata katua - kiivetään rappuja ylös tai alas jollei osu juuri sen ainoan ja siksi kuuluisan liukuportaikon kohdalle, ja sitten poikittain kulkee pengerrettyjä hyvin kapeita katuja jotka on täynnä ihmisiä, kauppoja ja ravintoloita. Me ollaan nyt hieman alempana joten meille metrolta tullessa ei tarvitse läähättää, mutta kun sitten tulevaisuudessa alan juosta aamulenkkejäni - lopulta huippukuntoisena ilmeisesti Peakille asti - juoksen siis ketterästi alppiteiden kaltaisia serpentiinipolkuja ylös ja takaisin alas.

Aurorankadulla olen juossut puolentoista vuoden aikana jo kolme kertaa Töölönlahden ympäri. Töölönlahden juoksulenkki on 2,200 metriä pitkä ja sen juoksemiseen kuluu minulta 15 minuuttia. En ole aivan varma kuinka pian olen siinä kunnossa että kipaisen 560 metrin korkeuteen Peakille.

Lisäksi se 100 metrin tienpätkämme on ällistyttävän rauhallinen. Se on kuin yksinäinen lähiö keskikaupungilla. Kun laskeudumme omalta tieltämme yhden korttelin verran, olemme ihmisvilinässä kymmenien ravintoloiden ja kauppojen keskellä.
Puolivälissä Mikon työmatkaa on suuri ostoskeskus josta voin ostaa kaikki Guccit, Louis Vuittonit ja Manolo Blahnikit joita en kuitenkaan tule ikinä ostamaan. On siellä myös Zara. Mutta siellä on ruokakauppa, sellainen Stockan Herkku potenssiin Hongkong, josta saan kaikkea mitä tarvitsen. Kävin sitä jo katsomassa. Hinnat oli Stockan Herkku potenssiin Hongkong, mutta maidon ja WC-paperin voi ostaa halvemmasta marketista joka sekin on riittävän lähellä. Ostarissa on myös leffateatteri joten ehkä käyn jatkossa ainakin yhtä usein katsomassa leffoja kuin olen käynyt Aurorankadulta Tennispalatsissa... puolentoista vuoden aikana neljä elokuvaa.

Kun nyt olen hehkuttanut tulevan kotimme sijaintia näin paljon, voin paljastaa että siinä on 62 neliötä, kaksi makuuhuonetta, kylppäri, keittiö ja olohuone. Se ei ole ollenkaan pieni ollakseen kolmio Hongkongissa, ennemmin päinvastoin.

Saamme avaimet kuun lopussa joten meidän ei tarvitse jatkaa toista kuukautta väliaikaista asumista Kennedy Townissa. Sitten vain huonekalujen hankintaan! Ilmeisesti ekspattien vaihtuvuus Hongkongissa on niin suurta, että vähän käytettyjä huonekaluja näyttää olevan tarjolla pilvin pimein. Ja myynti-ilmoituksia lukiessa näki heti miten kaikki ekspattikodit on sisustettu. Ikealla tietysti.

Asunnonetsintästressiä

Tää on ihan kamalaa. Ajattelin että olen joustava ja minulle kelpaa asunto kuin asunto mutta ei se niin mennytkään. Pystyttiin ensin rajaamaan asunto Hongkong Islandille ja keskustan tuntumaan. Asumme Helsingissäkin ihan keskustassa, miksi täällä menisi sivummaksi. Asunnot on joka tapauksessa ahtaita, mutta sijainti on tärkeämpi kuin tila. Niinhän teimme Helsingissäkin. Neliöt puolittui kun muutti Espoosta Töölöön, asuntojen hinnat oli samat.

Asumme nyt väliaikaisesti Serviced apartment-huoneistohotellissa Kennedy Townissa Hongkongin keskustasta länteen. Meillä on loistava, aivan avoin merinäköala Kowloonin suuntaan. Aivan upea! Muuten asunto on pieni n. 40m2 kaksio. Kennedy Townin vika on ettei sinne vielä mene metro. Metro on periaatteessa valmis, mutta kolmesta asemasta yhden uloskäyntien kanssa on ongelmia. Pohditaan onko reilua avata metro siten ettei yhdellä asemista metro pysähtyisi lainkaan, vai pitäisikö odottaa että kaikki saavat metroyhteyden samaan aikaan. Eli metro tulee Kennedy Towniin joulukuussa 2014 tai viimeistään kesäkuussa 2015. Nyt Kennedy Townista ajaa bussilla 10-20 minuuttia keskustaan mikä ei ole lainkaan paha aika ottaen huomioon ruuhkat ja tiheät pysäkkivälit.

Olen katsonut asuntoja välittäjän kanssa, pitänyt jostain, jostain en ole pitänyt. Kaikissa on jotain vikaa, useimmiten hinta on liian korkea ja jos hinta on sopiva, niin sijainti on väärä. Jotenkin universaali ongelma. Olisi kiva olla toinen makuuhuone vierasvarana, mutta kakkosmakuuhuone on noin 5m2 koppi jonne joko mahtuu sänky tai ei. Vaatekaappeja asunnoissa ei ole lainkaan joten ne on hankittava. Tietysti Ikeasta, niinkuin syntyperäiset hongkongilaisetkin tekevät. Heja Sverige joka pelasti maailman kalustamishuolista! Olen joka ilta yömyöhään selannut kotona nettiä, etsinyt asuntoja ja öisin nähnyt unia asunnoista. Päivällä olen kiertänyt paikkoja, istunut eri kahviloissa eri paikoissa, yrittänyt imeä itseeni alueiden tunnelmia ja miettinyt haluanko asua siellä. Olen hylännyt välittäjän kanssa kierrettyjä paikkoja. Olen niin sekaisin ja ahdistunut asunnoista kuin kukaan ikinä voi olla.

Tänään katsottiin yksi asunto Sohosta, toinen Wanchaista. Molemmat oli hyviä. Tingataan pyydetystä vuokrasta ja katsotaan miten käy. Hyväksyykö vuokraisäntä tarjouksemme? Pyydettyä vuokraa emme voi maksaa. En itsekään tiedä kumpi alue olisi mukavampi eli nyt tilanne on meidän kannalta tosi kiva. Kyllä tämä tästä alkaa sujua.

Stressi helpottui heti kun joku päätös oli tehty. Nyt vain odotetaan.

Sen kunniaksi kävimme syömässä loistoaterian Sohossa Staunton Streetillä marokkolaisessa Michelin-mainitussa ravintolassa Les Souk'issa. Sohon kapeat kadut pullisteli ihmisiä, ravintolat oli täynnä perjantai-iltaa viettäviä nuoria aikuisia ja hieman vanhempiakin. Iloinen vilkas tunnelma. Kävelimme alas Queen's Streetille, hyppäsimme bussiin ja olimme kohta kotona Kennedy Townissa. Ilta on lämmin, pitkät housut oli aika tukalat. Pimeä ilta, lukuisat kaupungin valot, tumma meri jossa veneet liikkuvat. On monia paikkoja missä on kiva asua, mutta yksi parhaimmista on Hongkong.