En nyt analysoi kaikenkattavasti Intian, Suomen, Brasilian ja Hongkongin eroavaisuuksia siisteyden, siivottomuuden, yleisen hygienian tai infektioriskin suhteen. Ei siis tarvitse lukiojoidenkaan skarpata.
Eihän Hongkong mikään steriili Singapore ole. Vaikka Singaporessa on aina kuumaa ja kosteaa, siellä rakennukset ilmeisesti jynssätään puhtaiksi säntillisin määräajoin. Hongkongissa kuumuutta ja kosteutta on vain kaksi kolmasosaa vuodesta. Nähdäkseni jynssäyksiä ei ainakaan varsin usein tehdä. Suuri osa korkeista taloista on suhteellisen vanhoja eikä niin hienoja - olisiko 60-luvulta - ja sitä uudemmat ja hienommatkin ovat usein pinttyneen likaisen näköisiä, seinissä samaa tuttua vihreätä homemaista kasvustoa kuin oli Manauksessa ja Chennaissa. Manauksessa huomasimme että kaakelilla päällystetyt talot pysyivät kauniina, samoin lasin tyyppisestä aineesta tehdyt kiiltävät rakennukset näyttävät hienoilta. Sama täällä. Tiili, rappaukset, maali, puu ja muut tavalliset materiaalit rumistuvat nopeasti.
Mutta ei se nyt ole kiinnostavaa. Hongkongin rakennuskanta noin yleisesti ei saa moniakaan huokailemaan ihastuksesta vaikka voin olla väärässä. Tällä hetkellä keskityn ihailemaan jalkakäytävien puhtautta. Intiassahan en harrastanut kävelyä ollenkaan koska jalkakäytävät oli täynnä ihmisiä jotka asuivat siinä ja siten käyttivät jalkakäytävää myös käymälänä. Sen lisäksi oli laumoittain kulkukoiria, lehmiä, vuohia, vesipuhveleita ja niin edelleen. Ei nekään missään toiletissa käyneet. Lisäksi jalkakäytävälle kasattiin roskia ja jätteitä roskankerääjien tongittavaksi. Roskankerääjät hoitivat kukin omalta osaltaan kierrätyksen: pahvit, sanomalehdet, syötäväksi kelpaava, myytäväksi kelpaavat vaatteet jne. Ulosteista tosin ei kerätty kuin lehmän läjät jota kuivattuna poltetaan uuneissa ja siten hyödynnetään ruoanvalmistuksessa ja lämmityksessä.
Se oli siis Chennai.
Hongkongissa kävellään paljon, ihan kilometritolkulla. Hongkongissa läjiä ei ole ollenkaan. Tosin ajoittain on kuulema selkkauksia mannerkiinalaisten ja hongkongilaisten välillä - mannerkiinalaiset kun tyynesti riisuvat pikkulapsilta housut ja kyykyttävät jalkakäytävälle kakalle jota hongkongilaiset länsimaiseen tapaan pitävät pöyristyttävänä moukkamaisuutena.
Hongkongissa en ole nähnyt yhtään kulkukoiraa. Enkä minkään sortin läjiä tai jätöksiä. Kakkapussi on käytössä kuten Suomessa. Tänään kauppaan mennessäni näin kuinka koiraansa ulkoiluttava rouva asetti koiran takapuolen alle paperin johon koira siististi kakkasi, paperi taitettiin, laitettiin pussiin ja laitettiin roskiin. Tai oikeastaan en tiedä minne koirankakat kuuluu laittaa. Ehkä niille on joku oma kompostiroskis.
Koiran pissattamiseen tarvitaan vesipullo mukaan. Joka pissan päälle lorautetaan pullosta vettä huuhtelemaan jätökset.
Tavallaan hyvä ettei meillä ole enää koiraa. Kaiken uuden oppiminen on muutenkin aina hankalaa.
