Siitä matosta vielä

Kyllä harmitti siellä mattokaupassa ettei voinut ostaa enempää mattoja ja kaiken lisäksi piti tyytyä koneella tehtyyn, sinänsä aitoon kiinalaiseen mattoon. Meille ei Suomen kotiin yksinkertaisesti mahdu enempää mattoja jos haluaa että parkettikin vähän näkyy. Rupesin hieman miettimään eteisen mattoa joka on mennyt aika huonoksi ja vanhemmiltani peritty pieni kahvipöytäkaluston matto on myös vähän lerppa. Mutta eteisen matto pesetettiin kaksi vuotta sitten Chennaissa ja The Museum Companyn kashmirilaiset mattokauppiaat arvioivat maton oikein hyväksi. Ne samat jotka tuomitsivat abudhabilaisen silkkimattomme polyesteriväärennökseksi ja jota ei enää ole. Itsekin ihmettelimme kun maton välkehtivät värit katosivat jo Suomen syksyssä. Ja vanhempieni matto on vanhempieni ja kuuluu siihen kahvipöytäkalustoon.

Ja koska asumme Hong Kongissa kenties kaksi vuotta, kotimme on väliaikainen eikä kosteassa ilmanalassa kannata sijoittaa suuria summia maailman upeimpaan mattoon.

Meillä oli matolle maksimimitat joten emme muuta kuin haikeasti vilkuilleet suuria silkkimattoja ja valtavaa myymälää jossa olisi voinut katsoa erilaisia mattoja tuntikausia. Yritimme innostua sellaisiin pieniin 120 x 200 cm kokoisiin karvalankalappuihin ja siitäkin pinosta valikoimme vain koneella tehdyt. Aina kun huudahdin onnellisena "tämä on ihana!" matto käännettiin nurin ja tehdastekoisen maton tuntomerkin, kankaisen pohjan sijaan näytettiin käsinkudotun tiuhat solmut. Silkkimatot tuntui kädessä pehmeältä ja valo hohti niin kauniisti että ihan riipaisi jättää sellainen matto ankeaan pinoon.

Lopulta meidän kriteerit täyttäviä mattoja oli vain neljä. Se oli vähän kuin olisi jugurttia valinnut. Ei mitään erityistä hekumaa. Hylkäsimme keskisinisen jollainen meillä oli ollut Amerikassa, hento roosa oli liian pliisu väri meille, kaunis vihreä liian tumma joten jäljelle jäi tumma sininen jossa on vaalea reunus. Hinnaksi sovittiin hyvin nopeasti 3200 HKD eli noin 320 euroa. Toisin kuin Chennaissa, en jäänyt tinkaamaan vaan sanoin suosiolla etten jaksa keskustella hinnasta.

Matto tuotiin meille seuraavana päivänä, sunnuntai-iltapäivällä ja kyllä se kaunis on. Silkin kiilto puuttuu ja alussa villalankaisesta matosta lähtee ihan tajuttomasti nöyhtää, mutta jo nyt, reilu viikko ostamisen jälkeen, nöyhtääminen on huomattavasti vähentynyt.

Kaikkea en Intiasta muista hyvällä, mutta The Museum Companyn kashmirilaiset matot ovat maailman kauneimpia. Ja se kauppa, sen tunnelma, myyjät ja se teemäärä mitä siellä tuli juoduksi. Olihan siinä sitä jotain.

Ehkä vielä joku päivä päädymme ostamaan kiinalaisen silkkimaton Chinese Carpet Centrestä. Ei tulevasta koskaan voi tietää.

Kivijalkakaupat kuolevat

Automarketit tappavat kivijalkakaupat. Tuttua Suomessa, Hongkongissa tästä on hieman erilainen versio.

Halusimme asuntoomme kiinalaisen maton, sellaisen joita myydään joka puolella maailmassa. Täällä löysimme vain yhden mattokaupan, China Carper Centren, joka sekin sijaitsee kaukana Kownoonin Tsim Sha Tsuin laitamilla. Kun kävimme siellä viikonloppuna myyjät vahvistivat, että mattokauppoja ei enää juuri ole. Heilläkin oli ennen 5 liikettä, mutta he ovat joutuneet lopettamaan kaikki muut. Syynä ei ole kysynnän puute vaan taivaisiin kohoavat vuokrat.

Hongkongissa ei ole automarketteja, jopa Ikea on keskustassa hotellin kellarissa. Täällä on kauppakeskuksia, shopping malleja. Niitä on joka paikassa, kaikki samanlaisia, jokaisessa samat Armanit, Ballyt, Burberryt, Bvlgarit, Cartierit, Chanelit, Diorit, Dolce & Gabbanat, Guccit, Hermés't, Pradat, Rolexit, Swarovski, Tiffanyt, Valentinot, Vertut, mitä niitä onkaan. Tästä - kuten kaikesta muustakin pahasta - syytetään manner-kiinalaisista, joita tulee miljoonittain ostosmatkoille Hongkongiin. Viime vuonna Kiinasta tuli 41 miljoonaa matkailijaa, eli 75% kaikista matkailijoista. He tulevat tänne ostamaan paitsi turvallisia elintarvikkeita, ennenkaikkea luksustuotteita. En kylläkään tiedä miksi, nuo samat brändit löytyvät ainakin Shenzhenin shopping malleista.

Luksusbrändit nostavat vuokria, niin etteivät pikkukaupat tai ravintolat pysty maksamaan niitä. Maailmankuulu Michelin-tähdellä palkittu dim sum ravintola Tim Ho Wan joutui lopettamaan alkuperäiseessä paikassaan kun vuokra nousi kaksinkertaiseksi. Manner-kiinalaisten erityisessä suosiossa olevalla Kownoonin Canton Roadilla sinnitteli vielä pari vuotta sitten yksi ravintola. The Sweet Dynasty pystyi maksamaan kahden kerroksen tiloistaan 80,000 euroa kuussa, mutta joutui väistymään kun tilat vuokrattiin Applelle 1.1 miljoonan euron kuukausivuokralla.

Kamalaa ruokaa

Vitkuteltiin koko sunnuntaiaamu ja mietittiin minne mennään haikkaamaan. Jotain kivaa pitäisi tehdä ettei tää elämä ole pelkkää harmautta. Tauko kodinsisustukseen. Mutta... pitäiskö hankkia olohuoneeseen joku pöytä?... matto kai pitäis olla mutta onhan tää parketti ihan nätti näinkin... joku likapyykkikori... minne se muka mahtuu?... sen pitää olla sitten huonekalun näköinen niin se ei näytä likapyykkikorilta... leipäveitsi... "eihän meillä Intiassakaan ollut leipäveistä!"... "joo mutta siellä ei ollut edes leipää..."...

"Mennään vielä kerran Ikeaan ja sitten se loppuu."

Oli lounasaika, aika nälkä ja me lähdettiin sunnuntaikävelylle Causeway Bay'n Ikeaan. Sinne on kävellen 2 kilometria, suora tie, ihan kiva kävely. Paljon ihmisiä, erilaisia kauppoja, tukuittain ravintoloita. Poukataan jonnekin syömään.

Paitsi nyt ei ollut ravintoloita. Varmaan johtui siitä että Ikea ja tavaroiden hankkiminen sunnuntaipäivän ratkoksi tympi raskaasti. Tympi kävellä Hennessy Roadia ja ravintoloita ei ollut. Ne vaan oli kadonneet.

Ei tää ole enää kivaa. Kato tossa on joku kiinalainen, ankean näköinen mutta niinhän ne usein on ja sitten niissä onkin aina hyvää ruokaa. Vaan nyt ei, keitto oli pahaa. Siinä oli vähän kaikkea, porsaanlihaa, kalapullia, merikurkkua, lihapullia, nuudelia, limaisia sieniä. Vain nuudeleita pystyi syömään, sattumat oli kamalia. Tai ei niiden maussa kai vikaa ollut, maistuivat haalealta vedeltä mutta konsistenssi oli inhottava. Lisätilauksena otimme vihanneksia. Saimme puolikkaan keitettyä salaatinkerää ja pienen kulhon limaisen oloista valmiskastiketta johon salaattia voisi dipata. Maistettiin kerran ja vihannekset jäi pöydälle.

Henkilökunta ei puhunut englantia mutta olivat päätelleet että jaamme yhden keiton. Siitä jäi puolet syömättä. Maksoimme ja lähdimme pois. Halpaa se oli, 4 euroa.

Kävelimme kulman taakse pois Hennessy Roadilta jota emme enää halunneet nähdä. Mitä ihmettä - olimmekin jo Causeway Bayn ytimessä ja edessä avautui kymmeniä ravintoloita. Katsoimme pää kenossa korkeita taloja, joka kerroksessa oli ravintola - dim sumia, vietnamilaista, thai-ravintolaa, japanilaista, ranskalaista, sushia, pihvejä.

Causeway Bay'ssa on varmasti suurin osa Hong Kongin Michelintähti-ravintoloista ja tähdettömätkin on supersuosittuja hyviä paikkoja. Jamie Oliverkin avasi juuri ensimmäisen hongkongilaisen ravintolansa Causeway Bay'n Time's Squaren liepeille.

Aina ei putoa jaloilleen. Aina ei ole tuuria. Itse asiassa emme olleet kovin hyvällä tuulella eikä Ikeassa ollut kovin rattoisaa "No osta kun haluat, mä vaan en tykkää noista", "Onko sun pakko aina rueta haastamaan riitaa", "Sinä sitä teet", "Mä lähden".

Ostimme Ikeasta yhden purkinavaajan ja tulimme metrolla kotikulmille jossa söimme oikein hyvän kantonilaisen aterian. Yöllä heräsin, näin painajaista vetisestä keitosta ja merikurkusta. Tai mikä se "luonnon pesusieni" oikein onkaan, ainakin se maistui kylpyvedeltä. Tällainen:


Se mikä lopulta eniten harmitti oli että me ei saatu sellaista purkinavaajaa mistä me oikeasti tykätään, se ainoa kunnollinen, tällainen:

Kampaajaa odotellessa

Hirveää stressiä koko elämä. Istun kello puoli kymmenen Centralin rinteiden kapeilla kaduilla yhdessä ravintolassa kahvilla ja odotan että kampaajani Sozo Hair Design avaa ovensa. Aikani on kello 10 ja juon nykyään aivan liikaa kahvia näistä harhailuista ja odottamisista johtuen. Kahvi on kyllä hyvää mutta vedän päivittäin myös vatsalääkettä etten saisi esofagiitteja tai duodenaaliulkuksia liiasta kahvin juonnista.

Olen aina ollut hairdresser-hopper ja vaihtanut kampaajaa ajatellen löytäväni viimein sen joka tekee minulle Jennifer Anistonin hiukset tai mikä nyt on ollut milloinkin muotia. Nyt toivon enää että valkoinen väri hiustyvestä peittyy ja harventuvat hapset eivät hapsota.

Uuden kampaajan kokeilu on elämässäni ollut jatkuvaa arpapeliä ja olen aina hävinnyt. Näin sanoo Mikko ja valokuvia katsoessa olen itse asiassa sama mieltä. Vaatimaton seikkailunhaluni on ilmeisesti aina kulminoitunut umpimähkäisiin kampaajalle syöksyihin ja teen sen nytkin.

Väri ja leikkaus. Uusi minä astuu kaduille kolmen tunnin kuluttua.

Kodinrakennusta

Se oli vuosi 1998 kun koko viisihenkinen perhe nukuttiin ensimmäiset yöt Amerikassa lattialla patjojen päällä. Vain vaatteet mukana. Tai Mikko oli ostanut ne patjat lattialle, lakanat ja muutaman pyyhkeen niin päästiin suihkuun ennen täydennysostoksia. Nyt ollaan melkein samassa jamassa.

Tosin nykykoti on kymmenesosa Amerikantalosta ja meitä on täällä vain kaksi. Vain vaatteet on mukana, muuttokuormaa ei ole tulossa. Saimme eilen avaimet vuokra-asuntoon, varsinainen vuokra alkaa marraskuun alusta. Harmi kyllä asuntoa ei ole vielä siivottu joten pölyiseen asuntoon en halua levitellä kamojani.

Asiaxpat.comin Classifieds-sivusto on hyvä käytettyjen mööpeleiden myyntipaikka. Osa kamoista annetaan ilmaiseksi mutta kuljetus on järjestettävä itse. Se on vähän hankalaa kun en tunne ketään jolta kysyä neuvoa. Nettiä on selattu ja googlattu tuntitolkulla. Ostin jostain Kiinan rajalta saakka jättisoffan jonka myyntivaltti oli että myyjä järjesti kuljetuksen. Myyntipalstalla olevan kuvan ja myyjän vakuutuksen perusteella soffa on oikein mukava ja erinomaisessa kunnossa. Se tuotiin tänään muuten tyhjään huoneistoon mutten viitsinyt ennen siivousta avata sitä suojakääreistään niin en tiedä millainen se oikein on. Maksoi 300 euroa. Koska se on suuri, kolme metriä pitkä (tai onko se sohvan leveys), niin olohuoneeseen ei sitten juuri muuta tarvita.

Löysin myös pienen 90 x 90 cm Ikean pöydän johon kuului kivan näköiset Ikean tuolit ja kylkiäisenä tuli jonkinlainen apupöytä tai TV-taso tai joku. Kaikki taattua Ikeaa. 180 euroa. Jotakuinkin kolmasosa Ikean normaalihinnasta. Kyllä tässä miettii onko näitä järkeä ostaa käytettynä, onhan tässä hirveästi vaivaa. Hintaneuvottelut, kuljetuksesta sopimiset, kuljettajan etsiminen. Nämä tulevat torstaina. Sama kuski tuo toisesta paikasta hieman pelottavan tuntuisen vierassängyn (200 euroa) joka on hongkongilaista Queen-kokoa 150 x 200. Pelottava koska se on osin mustaa nahkaa joka tuntuu kevytmieliseltä. Ehkä punainen nahka olisi vielä provokatiivisempaa. No, ei siinä paljon tulla nukkumaan. Sängyssä on tilavat säilytyslaatikot jotka vaikuttivat ostopäätökseeni ja se että sänkyä ei ole käytetty (kuulema) paljon joten patjan pitäisi olla siisti. Toisaalta, nukkuuhan sitä hotellissakin patjoilla joissa on nukkunut varmaan satoja ihmisiä. Torstaita odotan kauhulla - mitähän olen ostanut kotimme kaunistukseksi. On jännittävää tuleeko kuljetukset meille koskaan ja kasaako tyyppi mööpelit kokonaisiksi huonekaluiksi kuten tilasin.

Kommunikointi osto- ja myyntitapahtumissa on WhatsAppilla jota en aiemmin ollutkaan käyttänyt. En ymmärrä mikä sen ja tekstarin ero on, mutta ehkä se ei ole oleellista. Yhteys pelaa.

Ikeasta tilasin King Size-sängyn. Olemme Mikon kanssa niin pitkiä ja isoja ettemme tosiaan mahdu sovussa 150cm kapeaan sänkyyn. Sänky tulee täyttämään suunnilleen koko makuuhuoneen mutta ei siellä muuta tarvitse ollakaan. Uuteen sänkyyn upotin 850 euroa. Tai mahtuu sinne kapea Ikean kaappi jonka myös tilasin. Kaksi Ikean vaatekaappia tuli maksamaan tuhannen euron verran.

Ikean palvelu on loistavaa mutta suuren suosion vuoksi kuljetukset ja asennukset menevät 2 viikon päähän. Siksi tuo vierassänky oli niin kiireinen hankinta koska meidän pitäisi nukkua uudessa kämpässä jo 31.10 ja King-sänky tuodaan vasta 10.11. Ikean kuljetus ja asennus maksaa muutaman kympin euroissa joten kuka hullu rupeaisi itse repimään hiuksiaan sen palapelin kanssa mitä Ikea tuottaa. Olen oman osani Ikeaa elämäni aikana jo koonnut. Amerikassa lasten huoneet oli pelkkää Ikeaa ja jatkoin kokoamista Montralissa kun Pia meni sinne opiskelemaan. Minulla on se käsitys että Pia tutustui leppoisasti opiskeluelämään ja minä kiroilin kesähelteessä kaapin, lipaston ja sängyn kimpussa. Voi olla että muistan väärin. Montreal oli silti ihana kaupunki ja kaipaan niitä aikoja kun kävin Piaa katsomassa.

Eli asuntomme on vielä tyhjä sitä paketoitua soffaa lukuunottamatta mutta täydennystä on tulossa. Keittiövarustelukin on aloitettu: Ikeasta on 4 haarukkaa, veistä, ruokalusikkaa ja teelusikkaa, kaksi lautasta ja neljä murokulhoa, kadunvarsikaupasta kahdella eurolla 6 tukevaa juomalasia, jotka on feikki-Ikeaa. Mikko puhui jotain shampanjalaseista, mutta en muista koska olisimme kotona juhlistaneet kaksistaan mitään kuohuviinillä. Satsaan mieluummin hienoihin kahvi / teemukeihin.

Ostoslistaa kun alkaa miettiä, sehän on loputon. Pölynimuri, silitysrauta, kattila, paistinpannu, tiskiharja, pesuaineet, ... voi luoja. Koska tässä pääsee lekottelemaan ja nauttimaan Hongkongin kulttuurielämästä!

Parasta olisi tietenkin ottaa ero, mennä uudestaan naimisiin, järjestää häät ja pyytää kaikki tuollainen kama häälahjaksi, ihan kuten saimme vuonna -81 kaiken tarpeellisen kodinperustamiseen.