Siitä matosta vielä

Kyllä harmitti siellä mattokaupassa ettei voinut ostaa enempää mattoja ja kaiken lisäksi piti tyytyä koneella tehtyyn, sinänsä aitoon kiinalaiseen mattoon. Meille ei Suomen kotiin yksinkertaisesti mahdu enempää mattoja jos haluaa että parkettikin vähän näkyy. Rupesin hieman miettimään eteisen mattoa joka on mennyt aika huonoksi ja vanhemmiltani peritty pieni kahvipöytäkaluston matto on myös vähän lerppa. Mutta eteisen matto pesetettiin kaksi vuotta sitten Chennaissa ja The Museum Companyn kashmirilaiset mattokauppiaat arvioivat maton oikein hyväksi. Ne samat jotka tuomitsivat abudhabilaisen silkkimattomme polyesteriväärennökseksi ja jota ei enää ole. Itsekin ihmettelimme kun maton välkehtivät värit katosivat jo Suomen syksyssä. Ja vanhempieni matto on vanhempieni ja kuuluu siihen kahvipöytäkalustoon.

Ja koska asumme Hong Kongissa kenties kaksi vuotta, kotimme on väliaikainen eikä kosteassa ilmanalassa kannata sijoittaa suuria summia maailman upeimpaan mattoon.

Meillä oli matolle maksimimitat joten emme muuta kuin haikeasti vilkuilleet suuria silkkimattoja ja valtavaa myymälää jossa olisi voinut katsoa erilaisia mattoja tuntikausia. Yritimme innostua sellaisiin pieniin 120 x 200 cm kokoisiin karvalankalappuihin ja siitäkin pinosta valikoimme vain koneella tehdyt. Aina kun huudahdin onnellisena "tämä on ihana!" matto käännettiin nurin ja tehdastekoisen maton tuntomerkin, kankaisen pohjan sijaan näytettiin käsinkudotun tiuhat solmut. Silkkimatot tuntui kädessä pehmeältä ja valo hohti niin kauniisti että ihan riipaisi jättää sellainen matto ankeaan pinoon.

Lopulta meidän kriteerit täyttäviä mattoja oli vain neljä. Se oli vähän kuin olisi jugurttia valinnut. Ei mitään erityistä hekumaa. Hylkäsimme keskisinisen jollainen meillä oli ollut Amerikassa, hento roosa oli liian pliisu väri meille, kaunis vihreä liian tumma joten jäljelle jäi tumma sininen jossa on vaalea reunus. Hinnaksi sovittiin hyvin nopeasti 3200 HKD eli noin 320 euroa. Toisin kuin Chennaissa, en jäänyt tinkaamaan vaan sanoin suosiolla etten jaksa keskustella hinnasta.

Matto tuotiin meille seuraavana päivänä, sunnuntai-iltapäivällä ja kyllä se kaunis on. Silkin kiilto puuttuu ja alussa villalankaisesta matosta lähtee ihan tajuttomasti nöyhtää, mutta jo nyt, reilu viikko ostamisen jälkeen, nöyhtääminen on huomattavasti vähentynyt.

Kaikkea en Intiasta muista hyvällä, mutta The Museum Companyn kashmirilaiset matot ovat maailman kauneimpia. Ja se kauppa, sen tunnelma, myyjät ja se teemäärä mitä siellä tuli juoduksi. Olihan siinä sitä jotain.

Ehkä vielä joku päivä päädymme ostamaan kiinalaisen silkkimaton Chinese Carpet Centrestä. Ei tulevasta koskaan voi tietää.

Kamalaa ruokaa

Vitkuteltiin koko sunnuntaiaamu ja mietittiin minne mennään haikkaamaan. Jotain kivaa pitäisi tehdä ettei tää elämä ole pelkkää harmautta. Tauko kodinsisustukseen. Mutta... pitäiskö hankkia olohuoneeseen joku pöytä?... matto kai pitäis olla mutta onhan tää parketti ihan nätti näinkin... joku likapyykkikori... minne se muka mahtuu?... sen pitää olla sitten huonekalun näköinen niin se ei näytä likapyykkikorilta... leipäveitsi... "eihän meillä Intiassakaan ollut leipäveistä!"... "joo mutta siellä ei ollut edes leipää..."...

"Mennään vielä kerran Ikeaan ja sitten se loppuu."

Oli lounasaika, aika nälkä ja me lähdettiin sunnuntaikävelylle Causeway Bay'n Ikeaan. Sinne on kävellen 2 kilometria, suora tie, ihan kiva kävely. Paljon ihmisiä, erilaisia kauppoja, tukuittain ravintoloita. Poukataan jonnekin syömään.

Paitsi nyt ei ollut ravintoloita. Varmaan johtui siitä että Ikea ja tavaroiden hankkiminen sunnuntaipäivän ratkoksi tympi raskaasti. Tympi kävellä Hennessy Roadia ja ravintoloita ei ollut. Ne vaan oli kadonneet.

Ei tää ole enää kivaa. Kato tossa on joku kiinalainen, ankean näköinen mutta niinhän ne usein on ja sitten niissä onkin aina hyvää ruokaa. Vaan nyt ei, keitto oli pahaa. Siinä oli vähän kaikkea, porsaanlihaa, kalapullia, merikurkkua, lihapullia, nuudelia, limaisia sieniä. Vain nuudeleita pystyi syömään, sattumat oli kamalia. Tai ei niiden maussa kai vikaa ollut, maistuivat haalealta vedeltä mutta konsistenssi oli inhottava. Lisätilauksena otimme vihanneksia. Saimme puolikkaan keitettyä salaatinkerää ja pienen kulhon limaisen oloista valmiskastiketta johon salaattia voisi dipata. Maistettiin kerran ja vihannekset jäi pöydälle.

Henkilökunta ei puhunut englantia mutta olivat päätelleet että jaamme yhden keiton. Siitä jäi puolet syömättä. Maksoimme ja lähdimme pois. Halpaa se oli, 4 euroa.

Kävelimme kulman taakse pois Hennessy Roadilta jota emme enää halunneet nähdä. Mitä ihmettä - olimmekin jo Causeway Bayn ytimessä ja edessä avautui kymmeniä ravintoloita. Katsoimme pää kenossa korkeita taloja, joka kerroksessa oli ravintola - dim sumia, vietnamilaista, thai-ravintolaa, japanilaista, ranskalaista, sushia, pihvejä.

Causeway Bay'ssa on varmasti suurin osa Hong Kongin Michelintähti-ravintoloista ja tähdettömätkin on supersuosittuja hyviä paikkoja. Jamie Oliverkin avasi juuri ensimmäisen hongkongilaisen ravintolansa Causeway Bay'n Time's Squaren liepeille.

Aina ei putoa jaloilleen. Aina ei ole tuuria. Itse asiassa emme olleet kovin hyvällä tuulella eikä Ikeassa ollut kovin rattoisaa "No osta kun haluat, mä vaan en tykkää noista", "Onko sun pakko aina rueta haastamaan riitaa", "Sinä sitä teet", "Mä lähden".

Ostimme Ikeasta yhden purkinavaajan ja tulimme metrolla kotikulmille jossa söimme oikein hyvän kantonilaisen aterian. Yöllä heräsin, näin painajaista vetisestä keitosta ja merikurkusta. Tai mikä se "luonnon pesusieni" oikein onkaan, ainakin se maistui kylpyvedeltä. Tällainen:


Se mikä lopulta eniten harmitti oli että me ei saatu sellaista purkinavaajaa mistä me oikeasti tykätään, se ainoa kunnollinen, tällainen:

Sänky

Se meidän ensimmäinen väliaikainen koti Hong Kongissa, oli oikein hyvä paikka. Se oli sellainen "Serviced Apartment" eli huoneistohotelli, niukasti mutta riittävästi kalustettu. Sohva, ruokapöytä, neljä tuolia, sänky, kirjoituspöytä, yksi yöpöytä, pieni lipasto, vaatekaappi ja sänky. Asuntoon tullessa en tiennyt että vaatekaappi, jossa voi roikottaa henkarissa vaatteita, oli muuten vaatimattomasti varustellun asunnon ylellisyys. Mattalasinen ruokapöytä oli kyllä aivan kauhea. Kun siihen koski varomattomasti raapaisten, kuului sama kirskuva ääni kuin liitutaulusta koulussa. Muuten asunnossa ei päällisin puolin ollut mitään vikaa ja avoin maisema merelle oli kertakaikkiaan upea.

Kosteuden vuoksi ilmastointi oli pakko olla päällä ja huone tuli melko viileäksi.

Sänky oli ihan tavallisen näköinen. Ensimmäisenä yönä tappelimme peitosta. Kiskoimme kumpikin sitä itsellemme mutta se ei vain riittänyt. Ennenkuin yöllinen ärtymys yltyi raivon asteelle, käänsimme peiton poikittain jolloin jalat jäi kylmiksi mutta leveys riitti molemmille. Aamulla mittasin peiton. 150 cm leveä. Siis normaali yhden hengen peitto.

Menimme heti aamulla Ikeaan ostamaan toisen yhden hengen peiton ja pussilakanan.

Seuraavana yönä tönimme toisiamme saadaksemme tilaa nukkua. Kummankin mielestä toinen levittäytyi härskisti vieden koko sängyn itselleen. Aamulla mittasin sängyn. 150cm leveä. Hongkongilaisen mittapuun mukaan se on hyvä Queen-size.

Kotona meillä on valtava Amerikasta tuotu sänky. Kun ostimme Helsingistä asuntoa, asuntoja katsoessa piti ensin mitata mahtuisiko sänky makuuhuoneeseen ja vasta sen jälkeen saattoi miettiä onko asunto muuten sellainen että siihen voisi muuttaa.

Olkoon vain 150cm leveä sänky hongkongilainen standardi, mutta pelkkä ajatus nukkumisesta kenties useamman vuoden ajan lasten sängyssä ahdisti.

Kun sitten etsimme vuokra-asuntoa, mittasimme hongkongilaisen mittapuun mukaan normaaleja, meidän mielestä vaatehuoneen kokoisia makuuhuoneita koska halusimme asunnon jonne mahtuu sänky. Sopiva asunto löytyi ja tilasimme Ikeasta 180 x 200 cm kokoisen sängyn joka täyttää yhden makuuhuoneen.

Hongkongissa harvalla on auto eikä Ikeasta vuokrata pakuja joilla asiakkaat kuljettavat mööpeleitään koteihinsa. Ikean kotiinkuljetus hoituu pienellä lisämaksulla, 10 euron luokkaa, ja kalusteiden kokoonpano on 10% kalusteen hinnasta. Vaatekomeroiden ja sängyn kokoaminen on sen verran työlästä ja aikaavievää että tuon lisähinnan maksaa mielellään. Mutta Ikean käsittämättömän suuren suosion vuoksi toimitusta joutui odottamaan kaksi viikkoa.

Olemme tähän asti nukkuneet käytettynä ostetussa vierassängyssä joka on se normihongkongilainen 150 x 200cm. Mutta eilen saimme uuden sängyn. Ensinnäkin meillä on nyt vihdoin ihan tavallinen patja, sellainen joustava. Kiinalaiset eivät ole japanilaisia joiden perinteeseen kuuluu tatami tai futon tai mikä se nyt onkaan, mutta hongkongilainen patja on kivikova vaikka sen olisi pehmustanut alkuperäistä patjaa reilusti suuremmalla Ikean petauspatjalla.

Toiseksi meillä on sänky jossa mahtuu nukkumaan. Se on tavattoman ylellistä.

 Vierashuone ja sänky. Vierashuoneessa ei ole komeroa, mutta ostimme Ikean vaateräkin. Niitä meillä oli Intiassakin jossa myöskään ei ollut tavallisia vaatekaappeja. Räkit ovat hyvin käteviä ja tuovat asuntoon sellaista kivaa trendikästä loft-henkeä.

 Uusi sänky. Yöpöytää ei tarvitse koska sänky ulottuu seinästä ikkunalautaan.Ikkuna ulottuu käytännössä lattiaan asti ja sängystä voi kurkistella 30. kerroksen korkeudesta kadulle.

 Uuden sängyn upeus: hydraulinen nostosysteemi jonka ansiosta sängyn alla on tosi paljon säilytystilaa. Koska kaappeja on niukasti eikä ole varasto- tai ullakkokomeroita tai pyöräkellareita tai mitään muutakaan ylimääräistä tilaa, kaikki joutotila on hyödynnettävä. Ikea on aivan mahdottoman nokkela tällaisessa. Ikean myymälän kodinsisustusehdotuksia katselee nyt aivan toisella silmällä kuin aiemmin.

Hongkongilaisen sängyn säilytystilat on aivan ala-arvoiset verrattuna ikealaiseen kulttuuriin. Ihan hyvä laatikko tässä vierashuoneen sängyssäkin kyllä on, etenkin kun on nuo näppärät Ikean säilytysboksit jakamassa tilaa.

 Tästä jutusta taisi tulla todellinen Ikean ylistyslaulu, mutta ei sille mitään voi, ne tyypit ovat taikureita.

Kodinrakennusta

Se oli vuosi 1998 kun koko viisihenkinen perhe nukuttiin ensimmäiset yöt Amerikassa lattialla patjojen päällä. Vain vaatteet mukana. Tai Mikko oli ostanut ne patjat lattialle, lakanat ja muutaman pyyhkeen niin päästiin suihkuun ennen täydennysostoksia. Nyt ollaan melkein samassa jamassa.

Tosin nykykoti on kymmenesosa Amerikantalosta ja meitä on täällä vain kaksi. Vain vaatteet on mukana, muuttokuormaa ei ole tulossa. Saimme eilen avaimet vuokra-asuntoon, varsinainen vuokra alkaa marraskuun alusta. Harmi kyllä asuntoa ei ole vielä siivottu joten pölyiseen asuntoon en halua levitellä kamojani.

Asiaxpat.comin Classifieds-sivusto on hyvä käytettyjen mööpeleiden myyntipaikka. Osa kamoista annetaan ilmaiseksi mutta kuljetus on järjestettävä itse. Se on vähän hankalaa kun en tunne ketään jolta kysyä neuvoa. Nettiä on selattu ja googlattu tuntitolkulla. Ostin jostain Kiinan rajalta saakka jättisoffan jonka myyntivaltti oli että myyjä järjesti kuljetuksen. Myyntipalstalla olevan kuvan ja myyjän vakuutuksen perusteella soffa on oikein mukava ja erinomaisessa kunnossa. Se tuotiin tänään muuten tyhjään huoneistoon mutten viitsinyt ennen siivousta avata sitä suojakääreistään niin en tiedä millainen se oikein on. Maksoi 300 euroa. Koska se on suuri, kolme metriä pitkä (tai onko se sohvan leveys), niin olohuoneeseen ei sitten juuri muuta tarvita.

Löysin myös pienen 90 x 90 cm Ikean pöydän johon kuului kivan näköiset Ikean tuolit ja kylkiäisenä tuli jonkinlainen apupöytä tai TV-taso tai joku. Kaikki taattua Ikeaa. 180 euroa. Jotakuinkin kolmasosa Ikean normaalihinnasta. Kyllä tässä miettii onko näitä järkeä ostaa käytettynä, onhan tässä hirveästi vaivaa. Hintaneuvottelut, kuljetuksesta sopimiset, kuljettajan etsiminen. Nämä tulevat torstaina. Sama kuski tuo toisesta paikasta hieman pelottavan tuntuisen vierassängyn (200 euroa) joka on hongkongilaista Queen-kokoa 150 x 200. Pelottava koska se on osin mustaa nahkaa joka tuntuu kevytmieliseltä. Ehkä punainen nahka olisi vielä provokatiivisempaa. No, ei siinä paljon tulla nukkumaan. Sängyssä on tilavat säilytyslaatikot jotka vaikuttivat ostopäätökseeni ja se että sänkyä ei ole käytetty (kuulema) paljon joten patjan pitäisi olla siisti. Toisaalta, nukkuuhan sitä hotellissakin patjoilla joissa on nukkunut varmaan satoja ihmisiä. Torstaita odotan kauhulla - mitähän olen ostanut kotimme kaunistukseksi. On jännittävää tuleeko kuljetukset meille koskaan ja kasaako tyyppi mööpelit kokonaisiksi huonekaluiksi kuten tilasin.

Kommunikointi osto- ja myyntitapahtumissa on WhatsAppilla jota en aiemmin ollutkaan käyttänyt. En ymmärrä mikä sen ja tekstarin ero on, mutta ehkä se ei ole oleellista. Yhteys pelaa.

Ikeasta tilasin King Size-sängyn. Olemme Mikon kanssa niin pitkiä ja isoja ettemme tosiaan mahdu sovussa 150cm kapeaan sänkyyn. Sänky tulee täyttämään suunnilleen koko makuuhuoneen mutta ei siellä muuta tarvitse ollakaan. Uuteen sänkyyn upotin 850 euroa. Tai mahtuu sinne kapea Ikean kaappi jonka myös tilasin. Kaksi Ikean vaatekaappia tuli maksamaan tuhannen euron verran.

Ikean palvelu on loistavaa mutta suuren suosion vuoksi kuljetukset ja asennukset menevät 2 viikon päähän. Siksi tuo vierassänky oli niin kiireinen hankinta koska meidän pitäisi nukkua uudessa kämpässä jo 31.10 ja King-sänky tuodaan vasta 10.11. Ikean kuljetus ja asennus maksaa muutaman kympin euroissa joten kuka hullu rupeaisi itse repimään hiuksiaan sen palapelin kanssa mitä Ikea tuottaa. Olen oman osani Ikeaa elämäni aikana jo koonnut. Amerikassa lasten huoneet oli pelkkää Ikeaa ja jatkoin kokoamista Montralissa kun Pia meni sinne opiskelemaan. Minulla on se käsitys että Pia tutustui leppoisasti opiskeluelämään ja minä kiroilin kesähelteessä kaapin, lipaston ja sängyn kimpussa. Voi olla että muistan väärin. Montreal oli silti ihana kaupunki ja kaipaan niitä aikoja kun kävin Piaa katsomassa.

Eli asuntomme on vielä tyhjä sitä paketoitua soffaa lukuunottamatta mutta täydennystä on tulossa. Keittiövarustelukin on aloitettu: Ikeasta on 4 haarukkaa, veistä, ruokalusikkaa ja teelusikkaa, kaksi lautasta ja neljä murokulhoa, kadunvarsikaupasta kahdella eurolla 6 tukevaa juomalasia, jotka on feikki-Ikeaa. Mikko puhui jotain shampanjalaseista, mutta en muista koska olisimme kotona juhlistaneet kaksistaan mitään kuohuviinillä. Satsaan mieluummin hienoihin kahvi / teemukeihin.

Ostoslistaa kun alkaa miettiä, sehän on loputon. Pölynimuri, silitysrauta, kattila, paistinpannu, tiskiharja, pesuaineet, ... voi luoja. Koska tässä pääsee lekottelemaan ja nauttimaan Hongkongin kulttuurielämästä!

Parasta olisi tietenkin ottaa ero, mennä uudestaan naimisiin, järjestää häät ja pyytää kaikki tuollainen kama häälahjaksi, ihan kuten saimme vuonna -81 kaiken tarpeellisen kodinperustamiseen.

Uusi koti!

Mahtavaa ... meidän tarjous hyväksyttiin! Ja juuri se asunto jonka halusimme vielä enemmän kuin sitä toista. Se toinen, CentrePoint, on suunnilleen Sohossa ja paljon uudempi talo, mutta Starcrest on juuri sillä kadunpätkällä joka on meidän mielestä Hongkongin kaikkein parhaimmalla paikalla. CentrePointin asunnon vuokraisäntä ei suostunut laskemaan vuokraa tarpeeksi alas, joten menetti hyvät vuokralaiset. Siis voiko kukaan toivoa parempia vuokralaisia kuin tällainen levollinen, flegmaattinen, ikääntyneempi pariskunta joka ei ryyppää, ei räyhää, ei bailaa eikä mellasta. Ei itkeviä vauvoja eikä legoja heitteleviä pikkutenavia. Lapsenlapsi vierailee Hongkongissa niin harvoin että joskus käydessään lienee silkka ilo ja siunaus koko talolle.

Starcrest on vähän kuin hotelli jossa onkin vuokra-asuntoja. Talossa on asukkaiden käytössä ainakin uima-allas, puisto, lukutila, golf-simulaattori, kuntosali. Parasta on kuitenkin sijainti. Kun menee vastapäisen virastotalon aulasta sisään ja rullaportaat alas, pääsee katettua kävelysiltaa ja muutaman toimistotalon läpi kulkien noin kilometrin päässä sijaitsevalle Mikon työpaikalle. Jos ei halua kulkea hongkongilaiseen tapaan ostoskeskuksien ja toimistorakennusten sisätiloissa, voi kävellä myös vilkasliikenteistä Queen's Streetiä suoraan Mikon töihin. Metrolle on vielä lyhyempi matka.

Talon kulmalta lähtee myös kävelytie ylös. Täytyy muistaa että Hongkongissa ei juurikaan ole tasaista maata. Saarihan on pelkkää kukkulaa. Lähes kaikki talot on rakennettu jotenkin rinteeseen. Tämä tietenkin tarkoittaa myös sitä että useimmiten kävellään joko ylä- tai alamäkeä. No, joskus pääsee tasamaallekin mutta silloinkin katu on minun mittapuun mukaan kuja. Koko Soho on tällaista kapeata katua - kiivetään rappuja ylös tai alas jollei osu juuri sen ainoan ja siksi kuuluisan liukuportaikon kohdalle, ja sitten poikittain kulkee pengerrettyjä hyvin kapeita katuja jotka on täynnä ihmisiä, kauppoja ja ravintoloita. Me ollaan nyt hieman alempana joten meille metrolta tullessa ei tarvitse läähättää, mutta kun sitten tulevaisuudessa alan juosta aamulenkkejäni - lopulta huippukuntoisena ilmeisesti Peakille asti - juoksen siis ketterästi alppiteiden kaltaisia serpentiinipolkuja ylös ja takaisin alas.

Aurorankadulla olen juossut puolentoista vuoden aikana jo kolme kertaa Töölönlahden ympäri. Töölönlahden juoksulenkki on 2,200 metriä pitkä ja sen juoksemiseen kuluu minulta 15 minuuttia. En ole aivan varma kuinka pian olen siinä kunnossa että kipaisen 560 metrin korkeuteen Peakille.

Lisäksi se 100 metrin tienpätkämme on ällistyttävän rauhallinen. Se on kuin yksinäinen lähiö keskikaupungilla. Kun laskeudumme omalta tieltämme yhden korttelin verran, olemme ihmisvilinässä kymmenien ravintoloiden ja kauppojen keskellä.
Puolivälissä Mikon työmatkaa on suuri ostoskeskus josta voin ostaa kaikki Guccit, Louis Vuittonit ja Manolo Blahnikit joita en kuitenkaan tule ikinä ostamaan. On siellä myös Zara. Mutta siellä on ruokakauppa, sellainen Stockan Herkku potenssiin Hongkong, josta saan kaikkea mitä tarvitsen. Kävin sitä jo katsomassa. Hinnat oli Stockan Herkku potenssiin Hongkong, mutta maidon ja WC-paperin voi ostaa halvemmasta marketista joka sekin on riittävän lähellä. Ostarissa on myös leffateatteri joten ehkä käyn jatkossa ainakin yhtä usein katsomassa leffoja kuin olen käynyt Aurorankadulta Tennispalatsissa... puolentoista vuoden aikana neljä elokuvaa.

Kun nyt olen hehkuttanut tulevan kotimme sijaintia näin paljon, voin paljastaa että siinä on 62 neliötä, kaksi makuuhuonetta, kylppäri, keittiö ja olohuone. Se ei ole ollenkaan pieni ollakseen kolmio Hongkongissa, ennemmin päinvastoin.

Saamme avaimet kuun lopussa joten meidän ei tarvitse jatkaa toista kuukautta väliaikaista asumista Kennedy Townissa. Sitten vain huonekalujen hankintaan! Ilmeisesti ekspattien vaihtuvuus Hongkongissa on niin suurta, että vähän käytettyjä huonekaluja näyttää olevan tarjolla pilvin pimein. Ja myynti-ilmoituksia lukiessa näki heti miten kaikki ekspattikodit on sisustettu. Ikealla tietysti.

Asunnonetsintästressiä

Tää on ihan kamalaa. Ajattelin että olen joustava ja minulle kelpaa asunto kuin asunto mutta ei se niin mennytkään. Pystyttiin ensin rajaamaan asunto Hongkong Islandille ja keskustan tuntumaan. Asumme Helsingissäkin ihan keskustassa, miksi täällä menisi sivummaksi. Asunnot on joka tapauksessa ahtaita, mutta sijainti on tärkeämpi kuin tila. Niinhän teimme Helsingissäkin. Neliöt puolittui kun muutti Espoosta Töölöön, asuntojen hinnat oli samat.

Asumme nyt väliaikaisesti Serviced apartment-huoneistohotellissa Kennedy Townissa Hongkongin keskustasta länteen. Meillä on loistava, aivan avoin merinäköala Kowloonin suuntaan. Aivan upea! Muuten asunto on pieni n. 40m2 kaksio. Kennedy Townin vika on ettei sinne vielä mene metro. Metro on periaatteessa valmis, mutta kolmesta asemasta yhden uloskäyntien kanssa on ongelmia. Pohditaan onko reilua avata metro siten ettei yhdellä asemista metro pysähtyisi lainkaan, vai pitäisikö odottaa että kaikki saavat metroyhteyden samaan aikaan. Eli metro tulee Kennedy Towniin joulukuussa 2014 tai viimeistään kesäkuussa 2015. Nyt Kennedy Townista ajaa bussilla 10-20 minuuttia keskustaan mikä ei ole lainkaan paha aika ottaen huomioon ruuhkat ja tiheät pysäkkivälit.

Olen katsonut asuntoja välittäjän kanssa, pitänyt jostain, jostain en ole pitänyt. Kaikissa on jotain vikaa, useimmiten hinta on liian korkea ja jos hinta on sopiva, niin sijainti on väärä. Jotenkin universaali ongelma. Olisi kiva olla toinen makuuhuone vierasvarana, mutta kakkosmakuuhuone on noin 5m2 koppi jonne joko mahtuu sänky tai ei. Vaatekaappeja asunnoissa ei ole lainkaan joten ne on hankittava. Tietysti Ikeasta, niinkuin syntyperäiset hongkongilaisetkin tekevät. Heja Sverige joka pelasti maailman kalustamishuolista! Olen joka ilta yömyöhään selannut kotona nettiä, etsinyt asuntoja ja öisin nähnyt unia asunnoista. Päivällä olen kiertänyt paikkoja, istunut eri kahviloissa eri paikoissa, yrittänyt imeä itseeni alueiden tunnelmia ja miettinyt haluanko asua siellä. Olen hylännyt välittäjän kanssa kierrettyjä paikkoja. Olen niin sekaisin ja ahdistunut asunnoista kuin kukaan ikinä voi olla.

Tänään katsottiin yksi asunto Sohosta, toinen Wanchaista. Molemmat oli hyviä. Tingataan pyydetystä vuokrasta ja katsotaan miten käy. Hyväksyykö vuokraisäntä tarjouksemme? Pyydettyä vuokraa emme voi maksaa. En itsekään tiedä kumpi alue olisi mukavampi eli nyt tilanne on meidän kannalta tosi kiva. Kyllä tämä tästä alkaa sujua.

Stressi helpottui heti kun joku päätös oli tehty. Nyt vain odotetaan.

Sen kunniaksi kävimme syömässä loistoaterian Sohossa Staunton Streetillä marokkolaisessa Michelin-mainitussa ravintolassa Les Souk'issa. Sohon kapeat kadut pullisteli ihmisiä, ravintolat oli täynnä perjantai-iltaa viettäviä nuoria aikuisia ja hieman vanhempiakin. Iloinen vilkas tunnelma. Kävelimme alas Queen's Streetille, hyppäsimme bussiin ja olimme kohta kotona Kennedy Townissa. Ilta on lämmin, pitkät housut oli aika tukalat. Pimeä ilta, lukuisat kaupungin valot, tumma meri jossa veneet liikkuvat. On monia paikkoja missä on kiva asua, mutta yksi parhaimmista on Hongkong.

Sekaisin suunnista

Mikko lähti Shenzheniin viikoksi, Gillbergit takaisin Suomeen ja nyt yritän orientoitua Hongkongiin yksin. Se on pakko tehdä yksin koska suuntavaistoni on huono. Jos olen jonkun muun matkassa, vain seuraan, enkä tiedä missä olemme. Eksyn aina, mutta toistaiseksi olen aina löytänyt perille. Nytkin kirjoitan tätä väliaikaisessa  kodissamme Hongkongin saaren Kennedy Townissa. Sitä ei alla olevaan yleiskarttaa ole merkitty, mutta on kartan alaosan tietämillä Hongkong Islandin Victoria Peakin yläpuolella saaren pohjoisrannassa.

Hongkong on alunperin vain saari josta 1840 tuli briteille tärkeä satama (Victoria) ja levähdyspaikka kun matkattiin ostamaan ylellisyystuotetta eli teetä Kiinasta. Teetä yritettiin alunperin maksaa Englannista tuodulla puuvillalla ja tekstiilillä, mutta Kiinasta löytyi parempaakin materiaalia paremmin käsintehtyihin vaatteisiin. Sen sijaan Intiasta ruettiin tuottamaan ooppiumia jolla tee maksettiin. Ooppiumi voi olla mukava huume jolla saa hetkeksi hauskan olon (en ole kokeillut), mutta sillä on ikäviä sivuvaikutuksia joita kiinalaiset eivät katsoneet hyvällä. Joten 1800-luvun loppupuolella tuli ooppiumisotia. Britit voittivat ja saivat neuvoteltua itselleen 99 vuoden vuokramaiksi Hongkongin saaren lisäksi myös pohjoisessa olevat alueet: Kowloon, muut lähisaaret kuten Lantau ja New Territories joka on aivan manner-Kiinan rajalla, Shenzhenin rajalla. Mikon tehtaat ovat siellä.

Kun britit luovuttivat Hongkongin Kiinalle 1997, siinä meni myös Kowloon, saaret ja New Territories. Nykyisin kaikki tämä käsitetään laajasti Hongkongiksi, vaikka samat paikannimet ovat edelleen jokapäiväisessä käytössä, vähän kuten "asun Lahdessa (Lantaussa), entäs sinä?", "ai, minä taas Helsingissä Punavuoressa (Hongkongissa Sohossa)".

Hongkongin saarella, jossa nyt asumme, on noin 1.5 miljoonaa asukasta, Kowloonissa reilut 2 miljoonaa, yhteensä koko Hongkongissa yli 7 miljoonaa. Hongkong on maantieteellisesti surkean pieni, 1,100 neliökilometriä. Se on jotakuinkin New York Cityn kokoinen jossa asuu hieman enemmän ihmisiä, noin 8.5 miljoonaa. Tai Fär-saarten kokoinen. En tiedä kumpi antaa paremman mielikuvan koosta, New Yorkin kaupungin kun mieltää vain Manhattaniin ja Fär-saarilla en ole koskaan ollut. Singapore on 600 neliökilometriä kooltaan eli melkein puolet pienempi. Koska maasto on kukkulaista ja korkeita vaikeasti rakennettavia saaria on paljon, Hongkongissa asutaan todella ahtaasti. Olen aina harmitellut kuinka Suomessa asutaan surkean pienissä asunnoissa, mutta Suomen pienimmätkin asunnot ovat hongkongilaiseen standardiin nähden valtavia.

Koska Mikon toimisto on Hongkongin saarella liikekeskustassa, meidän olisi järkevää asua metroradan varrella Hongkongin saarella tai Kowloonissa heti sen eteläisellä rannalla josta kulkee metro meren ali Hongkongin keskustaan. Kowloon-Hongkong Island -väliä kulkee myös mukava lautta, vähän kuin Turussa Föri, mutta luultavasti suora metrolinja Kowloonista työpaikalle voittaisi kivan lauttamatkan.

Sen lisäksi Mikko matkaa usein manner-Kiinaan Shenzheniin tehtaalle. Lauttamatka sinne vie tunnin. Saman verran kuluu myös automatkaan pohjoiseen rajan yli, mutta meillä ei ole autoa eikä sellaista tällaiseen tungokseen kannata hankkiakaan. Julkinen liikenne toimii hyvin, on erittäin edullinen ja koko alueen kattava. Toki metrot ja bussit ovat tupaten täynnä, metroasemilla joutuu kävelemään varmaan kilometrin ennenkuin pääsee ulos, mutta kävely tekee hyvää. Täällä ei voi välttää hyötykävelyä. Ei todellakaan tarvitse sen vuoksi nousta edellisellä pysäkillä pois jotta saisi hieman liikuntaa! Takseja on paljon eivätkä nekään ole kalliita.

Jotenkin minun on vaikea ymmärtää että manner-Kiina on meistä pohjoiseen. Minusta sen pitäisi olla idässä. Kiinahan on kaukana idässä. Eilen kuljin Kowloonissa ja harhauduin moneen kertaan. Kännykässäni on kartta, mutta kännykkä tilttasi täysin eikä näyttänyt selkeätä karttaa. Oli minulla iPad mukana myös mutta sen kartta ei ollut yhtään sellainen jossa kartassa oleva pallo (eli minä) liikkuu sitä mukaa kuin minä liikun näyttäen menenkö oikeaan vai väärään. Olen ollut aika tyytymätön iPadiin muutenkin. Se on ensimmäinen ja viimeinen Apple-tuote jonka hankin.

En ole lainkaan sinut Hongkongissa suunnistamisen suhteen. Toisaalta en ikinä oppinut Intiassa Chennaissa liikkumista ja jopa Manauksessa Amazonilla yllätyin aina kun löysin jonnekin perille. Muistan kun Philadelphiassa lähdin ensimmäisinä viikkoina yksin King of Prussia Mall'iin saadakseni olla yksin ilman perhettä ja tulin kärttyisänä takaisin kotiin kahden tunnin kuluttua ajettuani koko ajan etsien ostoskeskusta. Löysin kuitenkin kotiin mikä on aina tärkeää.

Muuttopäivä

Ei tämä muutto tällä hetkellä oikeastaan erikoiselta tunnu vaikka Hongkongissa onkin parhaillaan suurin mielenosoitus sen jälkeen kun alue siirtyi siirtomaaisäntä Britannialta takaisin Kiinan haltuun vuonna 1997.  Vaaditaan aitoa demokratiaa johon kuuluu muun muassa oikeus nimittää itse ehdokkaansa vuoden 2017 vaaleihin. Vaaleissa valitaan Hongkongin erityistalousalueen seuraava hallintojohtaja. Tällä hetkellä Hongkongin perustuslain mukaan ehdokkaat asettaa nykyisin nimityskomitea, joka tiedetään manner-Kiinan ohjailemaksi jolloin ehdokkaatkin saattaisivat olla enemmän manner-Kiinan kuin hongkongilaisten mieleen. Toissapäivästä alkaen Hongkongin saarella on tungeksinut mieltään osoittamassa 500,000 - 800,000 ihmistä. Toistaiseksi mellakointi on ollut suhteellisen rauhallista. Ykkösuutinen mediassa silti. Mielenkiintoinen muuttopäivä noin kansainvälisesti ajatellen. 

Siksi kai pitäisi olla kovasti tohkeissaan. Mutta ei se nyt meiltä onnistu. Olemme ihan vaan lungisti vielä kotona Helsingissä. Finnairin suora lento Hongkongiin lähtee puolen yön aikaan. Pakkasimme aamulla viisi matkalaukullista vaatteita, kenkiä ja muuta tilpehööriä, mitään muuttokuormaa ei lähde mukaamme. Vasta jouluna lähetämme lentorahtina jotain lisätarpeellista mukaan. Eihän meillä vielä ole edes kotia Hongkongissa! Toissapäivänä päädyimme asettautumaan kuukaudeksi huoneistohotelliin Hongkongin Kennedy Towniin ja sieltä käsin etsimme pysyvämpää luukkua. Tai kai minä etsin ja Mikko on töissä.

Kun on muuttanut hirmuisen monta kertaa, vaihtanut mannerta ja maata, ei tämä tällä hetkellä tunnu oikeastaan kummoisemmalta kuin vähän pidemmälle matkalle lähtö. Muutamia eroja kyllä on:
1. Lasten perheiden hyvästely tuntui tosi haikealta.
2. Eilinen käynti Riistavuoren muistisairaiden osastolla äitiä katsomassa itketti. Äiti oli yllättävän virkeä ja kun hyvästelin ja sanoin että nähdään jouluna, äiti hymyili ja sanoi "tulethan pian katsomaan minua?". En tiedä kuinka paljon äiti ymmärtää ajankulua, mutta silti itketti. Kun sanoo hyvästit 89-vuotiaalle, ei voi olla varma onko sitä seuraavaa kertaa enää kolmen kuukauden kuluttua.

Muuten en osaa kertoa oikein mitään. Tuntuu että aivot ja ajatukset on pikkuisen tahmeat. Vähän tässä ikäänkuin pyörittelen peukaloita ja mietin pitäisikö tehdä jotain ja tehdä tästä päivästä enemmän erikoinen. Ehkä aika kuluu hitaasti.

Koska itse olen näin lammasmaisen lauhkea ja tahnainen, on varmaan ihan hyvä että Hongkongissa on nyt säpinää.