Yhdeksännen kuukauden yhdeksäs päivä on vapaapäivä

Tänään Mikko meni töihin kansallisena vapaapäivänä.

Eihän muiden maiden juhlapyhistä mitään voi tietää. En minä niin tiedä omistakaan - miksi helluntaita vietetään? Mikä ihme helatorstai? Pohjalaisilla häjyillä oli helavyöt. Härmäläinen puukko ja helavyö. Härmläinen helatorstai?

Mikko soitti toimistolta kello 9:30 ettei siellä ole ketään. Katsoin kodin ikkunasta alas. Ei ole takseja, muutama bussi, ei yhtään jalankulkijaa. Normaalina arkipäivänä katu on täynnä punaisia takseja ja kaksikerroksisia busseja, jalkakäytävät mustanaan töihin kiiruhtavia ihmisiä. Olisihan tuo pitänyt Mikonkin huomata töihin kävellessään ettei liikennevaloissa ole muita odottamassa valojen vaihtumista kuin hän. Eihän vapaapäivänä mennä töihin.

Kun työpaikka on tuollainen yhden huoneen minitoimisto jossa ei tällä viikolla ole muita kuin Mikko, kun ei ole lapsia koulussa tuomassa rytmiä ja yleistietoa elämään, kun lukee lehtiäkin vähän selaillen ja keskittyy eniten Helsingin Sanomiin, ei oikein tule esille hongkongilaiset vapaapäivät. Yhdeksännen kuukauden yhdeksännen päivän festivaali on minulle ennestään sen verran tuntematon.

Löysin kyllä informaatiota juhlasta joka periytyy aina Han Dynastian ajoista alkaen (BC 202- AD 220). Kuningas Woon sai vinkin tietäjiltä että nyt pitäisi mennä jonnekin korkeuksiin. Niinpä Woon lähti perheineen vuorille ja palatessaan he löysivät kaikki kaupungin asukkaat kuolleina. On siis suositeltavaa lennättää leijaa tai kiivetä kukkuloilla haikkaamassa, tehdä jotain mikä liittyy korkeisiin paikkoihin.

Jos olisimme tienneet että tänään on vapaapäivä, olisimme varmaan lähteneet haikkaamaan. Aurinko paistaa hämmästyttävän siniseltä taivaalta, on epätavallisen kirkas päivä yleensä varsin utuisessa Hong Kongissa.

Joku päivä googlaan sen Helatorstain ja vihdoin tiedän miksi se on juhlapyhä.

Englannilla pärjää?

Hong Kong oli Britannian hallinnassa 1841 - 1997. Kiinasta tuli kommunistinen maa 1949, mutta Taiwan ja Hong Kong säilyttivät perinteisen kiinalaisen kulttuurin ja sananvapauden - Taiwan Yhdysvaltain avulla, Hong Kong jatkaen Britannian siirtomaana muuttuen hiljalleen yhä enemmän itsehallinnoksi. Britannia oli vuonna 1898 vuokrannut suuren osan Hong Kongia 99 vuodeksi eteenpäin ja lopullinen Hong Kongin luovutus Kiinan erityishallintoalueeksi tapahtui 1997.

150 vuoden brittiläinen vaikutus murenee yllättävän nopeasti. Yllätyin kuinka huonosti täällä puhutaan englantia.  Kieliongelmia on muutenkin - Hong Kong kuuluu kielellisesti eteläisen Kiinan maakunnan Guangdongin vaikutuspiiriin jossa puhutaan kantonia. Muualla Kiinassa valtakieli on mandariini tai sen variaatiot. Kanton ja mandariini ovat eri kieliä. Ehkä tilannetta voisi verrata viron ja suomen kieleen - läheisiä sukulaiskieliä, jotain voi ymmärtää, mutta tuttujen sanojen merkitys on usein eri. Silti naapurikielen oppii helposti.

Kantonin puhujat lähtivät kommunismia pakoon ja ovat niitä jotka asuttavat Chinatownit ympäri maailman. Hong Kongissa puhutaan tietenkin omaa kieltä, kantonia. Hong Kongin naapurikaupunki reilun tunnin lautta- tai ajomatkan päässä manner-Kiinan puolella on Shenzhen. Siellä on myös Salcompin tehdas jonne Mikkokin menee aina pariksi päiväksi viikottain. Shenzhen on alunperin vähäväkinen kalastajakylä josta 1980-luvulla kehitettiin erityistalousalue Hong Kongin läheisyyden vuoksi. Nykyään Shenzhenissä asuu yli 10 miljoonaa ihmistä joista suunnilleen kaikki ovat tulleet muualta Kiinasta, siis mandariinia puhuvilta alueilta. Koska viimeisen 20 vuoden ajan liikkuminen Shenzhenin ja Hong Kongin välillä on vapautunut (vaikka viisumi kyllä tarvitaan), mandariinia puhuvia työntekijöitä virtaa rajan yli Hong Kongin länsimaiseen vapauteen ja vaurauteen.

Onhan kyse paljon muustakin. Hong Kong on virallisesti Kiinan hallinnassa noudattaen "yksi maa, kaksi järjestelmää"-periaatetta. Olen kyllä ymmärtänyt että se tarkoittaa paljolti Hong Kongin kiinalaistamista joka ei ole lainkaan yksinkertaista enkä siihen nyt puutukaan. Mutta se mitä itse näen ja kuulen, on yllättävän huono englannin kielen osaaminen. Tosin, ei Hong Kongissa koskaan ole laajasti puhuttu englantia. Englanti oli hallintokieli ja eliitin kieli. Pidgin-englantia ("pidgin" tulee "business"-sanan virheellisestä lausunnasta) kutsutaan nykyään Chinglish-englanniksi. Kiinansekaista englantia. Lisäksi hyvinkin englantia osaavan kiinalaisen puhetta voi olla vaikea ymmärtää koska englanti lausutaan niin eri tavalla kuin kanton tai mandariini. University of Hong Kongin akupunktio-opettajani on sekä kiinalaisen lääketieteen lääkäri että Saksassa opiskellut länsimaisen lääketieteen lääkäri, asunut 15 vuotta ulkomailla ja osaa englantia paremmin kuin minä. Viiden luentokerran jälkeen minun on edelleen todella vaikea ymmärtää hänen lausumistaan.

Sama oli Intiassa. Ällistyin kuinka huonosti siellä pärjäsi englannilla. Hyvin varakkaat toki lähettävät lapsensa Englantiin tai USA:aan opiskelemaan. Samoin tietysti Hong Kongissa jossa varakkuutta on myös keskiluokalla, toisin kuin Intiassa jossa keskiluokka on vasta muodostumassa. Intiassakin, kuten Hong Kongissa, englanti on yksi virallisista kielistä .

South China Morning Post-sanomalehteä lukiessa huomaan jonkinlaisen pikkuvelisyndrooman Hong Kongin ja Singaporen välillä. Singapore tuntuu menevän liian monissa asioissa Hong Kongin edelle ja se harmittaa kauheasti. Siellä puhutaan paremmin englantia, ekspatit viihtyvät paremmin, koulut ovat parempia. Hong Kongissa ollaan nyt huolissaan koulujen englannin opetuksesta, että sitä on liian vähän, liian teoreettista, ei kannusteta puhumaan eivätkä opettajat osaa itse lausua kunnolla englantia. Hong Kongissa huomaan yllättäen samantyyppistä alemmuudentunnetta kuin Suomessa jossa aina kaikkea vertaillaan Ruotsiin.

Useimmissa kaupoissa myyjät eivät puhu englantia. Sähkömiehet, putkimiehet, taksit eivät puhu englantia. Valitsin japanilaisen kampaamon niin tiedän varmasti että siellä puhutaan englantia. Talomme aulassa istuvat vartijat puhuvat englantia vain muutaman sanan. Ravintolabusiness Hong Kongissa on niin kansainvälistä että siellä kielitaidolla ei ole väliä, useat ravintolat ovat ulkomaalaisten perustamia ja vetämiä. Kiinalaisissa ravintoloissa osataan ravintolatermistö englanniksi vaikkei muuta osatakaan.

Jos pitäisi opiskella kiinan kieltä, en todellakaan tiedä pitäisikö opetella Hong Kongin ja maailman Chinatownien kieltä kantonia vai paljon yleisempää mandariinia jonka puhujiin Hong Kongissa suhtaudutaan edelleen nihkeästi.

Kiva kävely huipulle

Kävelin eilen Sheung Wan ja Soho-alueella katsomassa voisiko siellä asua. Voisi hyvinkin.
Jatkoin vaeltelua ja olin lopulta Victoria Peak'illä tai yksinkertaisesti The Peak. Se on saaren korkein kukkula, 552 metriä merenpinnasta. Kennedy Town-bussini pysäkki oli aivan rannassa joten kipusin kaikenkaikkiaan varsin korkealle.
Peak on Hongkongin suosituin nähtävyys, mutta se ei tee siitä halveksittavaa paikallisille. Sieltä on mahtavat näkymät, huipulla ilma on raikasta, siellä on rauhallisia kävelyreittejä ja paljon luontoa. Olen joka kerran Hongkongissa käydessäni kivunnut Peakille, mutta en ole koskaan aiemmin ollut siellä auringonlaskun aikaan. Kannattaa olla juuri siihen aikaan!
Peak oli mukavan ilmaston ja näkymien vuoksi rikkaiden brittien suosima paikka jo 1860-luvulla jolloin sinne mentiin kantotuoleilla. Kantotuolit olivat yleisiä kuljetustapoja joka puolella maailmaa tuohon aikaan. Hikoiltuani itseni märäksi kivutessani subtrooppisessa metsässä asfaltoitua tietä ja kävelypolkuja ajattelin miten maailma ja ajattelutapa onkaan muuttunut. Istuminen jonkinlaisessa kopissa tai tuolissa ihmisten kantamana tasaisellakin maalla tuntuisi todella kiusalliselta. Mieluummin hikoilen ja kiipeän itse vaikka minihameessa ja käsilaukku olalla kuten nyt. Enhän ollut suunnitellut mitään urheilusuoritusta.
Peak Tram rakennettiin 1888, pian saatiin myös tie ja sen jälkeen rinteille ja huipulle rakentaminen alkoi helpottua. Huipulle pääsee nyt bussilla, taksilla ja yksityisautoilla. Ja sillä rinnejunalla ja tietenkin kävellen. Mutta edelleen huipulla on tilaa.

 Tuolla jotakuinkin keskellä kaikkia rakennuksia on Mikon toimistorakennus.

 Kävelyreitti huipulta alaspäin - näkymä etelään. Pieni järvi on varavesiallas. Makeaa vettä oli alunperin todella vähän Hongkongissa. Jo ensimmäisten lavantautiepidemioiden yhteydessä rakennettiin vedenkeräysaltaat ja vedenpuhdistamot. Nyt kraanavettä voi juoda vaikka se ei maistu kovin hyvälle. Teen ja kahvin siitä keittää mainiosti joten elämä on helpompaa kuin Intiassa jossa vain tiskasimme ja pesimme pyykit kraanavedellä. Tosin siellä astioitakin joskus huuhdottiin pullovedellä jos niitä ei heti kuivattu. Hedelmät pestiin pullovedellä, pullovedessä keitettiin spaghetti ja kaikki muu mikä syötiin. Kylpyhuoneessa oli aina vesikannu hampaidenpesua varten. Suihkussa ei takuulla avannut suutaan, ainakin meillä Chennaissa vesi usein myös vähän haisi.

 Olipa todella rauhallista kävelyä. Hassua että tässä silti kulki muutama auto ja vieläpä molempiin suuntiin. Ohitus oli millintarkkaa hivuttautumista.

 Rinteet ovat oikeasti jyrkät. En mielelläni lähtisi kiipeilemään tuonne. Onneksi se ei ole sallittu.

 Rinteet on suojattu jollain kivennäköisellä kuorrutuksella. En tiedä mitä se on. Pengerryksiä on paljon. Muutenhan koko kukkula rapisisi kai mereen.

Aurinko laskee iltakuuden jälkeen hyvin nopeasti. Pimeys ei kuitenkaan tule liki yhtäkkisesti kuten Manauksessa tai Chennaissa vaan kaunis sininen hetki kestää sen verran että sitä ehtii ihailla.

Sekaisin suunnista

Mikko lähti Shenzheniin viikoksi, Gillbergit takaisin Suomeen ja nyt yritän orientoitua Hongkongiin yksin. Se on pakko tehdä yksin koska suuntavaistoni on huono. Jos olen jonkun muun matkassa, vain seuraan, enkä tiedä missä olemme. Eksyn aina, mutta toistaiseksi olen aina löytänyt perille. Nytkin kirjoitan tätä väliaikaisessa  kodissamme Hongkongin saaren Kennedy Townissa. Sitä ei alla olevaan yleiskarttaa ole merkitty, mutta on kartan alaosan tietämillä Hongkong Islandin Victoria Peakin yläpuolella saaren pohjoisrannassa.

Hongkong on alunperin vain saari josta 1840 tuli briteille tärkeä satama (Victoria) ja levähdyspaikka kun matkattiin ostamaan ylellisyystuotetta eli teetä Kiinasta. Teetä yritettiin alunperin maksaa Englannista tuodulla puuvillalla ja tekstiilillä, mutta Kiinasta löytyi parempaakin materiaalia paremmin käsintehtyihin vaatteisiin. Sen sijaan Intiasta ruettiin tuottamaan ooppiumia jolla tee maksettiin. Ooppiumi voi olla mukava huume jolla saa hetkeksi hauskan olon (en ole kokeillut), mutta sillä on ikäviä sivuvaikutuksia joita kiinalaiset eivät katsoneet hyvällä. Joten 1800-luvun loppupuolella tuli ooppiumisotia. Britit voittivat ja saivat neuvoteltua itselleen 99 vuoden vuokramaiksi Hongkongin saaren lisäksi myös pohjoisessa olevat alueet: Kowloon, muut lähisaaret kuten Lantau ja New Territories joka on aivan manner-Kiinan rajalla, Shenzhenin rajalla. Mikon tehtaat ovat siellä.

Kun britit luovuttivat Hongkongin Kiinalle 1997, siinä meni myös Kowloon, saaret ja New Territories. Nykyisin kaikki tämä käsitetään laajasti Hongkongiksi, vaikka samat paikannimet ovat edelleen jokapäiväisessä käytössä, vähän kuten "asun Lahdessa (Lantaussa), entäs sinä?", "ai, minä taas Helsingissä Punavuoressa (Hongkongissa Sohossa)".

Hongkongin saarella, jossa nyt asumme, on noin 1.5 miljoonaa asukasta, Kowloonissa reilut 2 miljoonaa, yhteensä koko Hongkongissa yli 7 miljoonaa. Hongkong on maantieteellisesti surkean pieni, 1,100 neliökilometriä. Se on jotakuinkin New York Cityn kokoinen jossa asuu hieman enemmän ihmisiä, noin 8.5 miljoonaa. Tai Fär-saarten kokoinen. En tiedä kumpi antaa paremman mielikuvan koosta, New Yorkin kaupungin kun mieltää vain Manhattaniin ja Fär-saarilla en ole koskaan ollut. Singapore on 600 neliökilometriä kooltaan eli melkein puolet pienempi. Koska maasto on kukkulaista ja korkeita vaikeasti rakennettavia saaria on paljon, Hongkongissa asutaan todella ahtaasti. Olen aina harmitellut kuinka Suomessa asutaan surkean pienissä asunnoissa, mutta Suomen pienimmätkin asunnot ovat hongkongilaiseen standardiin nähden valtavia.

Koska Mikon toimisto on Hongkongin saarella liikekeskustassa, meidän olisi järkevää asua metroradan varrella Hongkongin saarella tai Kowloonissa heti sen eteläisellä rannalla josta kulkee metro meren ali Hongkongin keskustaan. Kowloon-Hongkong Island -väliä kulkee myös mukava lautta, vähän kuin Turussa Föri, mutta luultavasti suora metrolinja Kowloonista työpaikalle voittaisi kivan lauttamatkan.

Sen lisäksi Mikko matkaa usein manner-Kiinaan Shenzheniin tehtaalle. Lauttamatka sinne vie tunnin. Saman verran kuluu myös automatkaan pohjoiseen rajan yli, mutta meillä ei ole autoa eikä sellaista tällaiseen tungokseen kannata hankkiakaan. Julkinen liikenne toimii hyvin, on erittäin edullinen ja koko alueen kattava. Toki metrot ja bussit ovat tupaten täynnä, metroasemilla joutuu kävelemään varmaan kilometrin ennenkuin pääsee ulos, mutta kävely tekee hyvää. Täällä ei voi välttää hyötykävelyä. Ei todellakaan tarvitse sen vuoksi nousta edellisellä pysäkillä pois jotta saisi hieman liikuntaa! Takseja on paljon eivätkä nekään ole kalliita.

Jotenkin minun on vaikea ymmärtää että manner-Kiina on meistä pohjoiseen. Minusta sen pitäisi olla idässä. Kiinahan on kaukana idässä. Eilen kuljin Kowloonissa ja harhauduin moneen kertaan. Kännykässäni on kartta, mutta kännykkä tilttasi täysin eikä näyttänyt selkeätä karttaa. Oli minulla iPad mukana myös mutta sen kartta ei ollut yhtään sellainen jossa kartassa oleva pallo (eli minä) liikkuu sitä mukaa kuin minä liikun näyttäen menenkö oikeaan vai väärään. Olen ollut aika tyytymätön iPadiin muutenkin. Se on ensimmäinen ja viimeinen Apple-tuote jonka hankin.

En ole lainkaan sinut Hongkongissa suunnistamisen suhteen. Toisaalta en ikinä oppinut Intiassa Chennaissa liikkumista ja jopa Manauksessa Amazonilla yllätyin aina kun löysin jonnekin perille. Muistan kun Philadelphiassa lähdin ensimmäisinä viikkoina yksin King of Prussia Mall'iin saadakseni olla yksin ilman perhettä ja tulin kärttyisänä takaisin kotiin kahden tunnin kuluttua ajettuani koko ajan etsien ostoskeskusta. Löysin kuitenkin kotiin mikä on aina tärkeää.